Lauantaina laitoin meille valmennukseen pitkästä aikaa kankisuiset. Viimeksi olin ehkä kaksi vuotta sitten niillä ratsastanut. Nyt kun Dreamer on kisakunnossa, niin oli aika ottaa kanget esiin, ja testata miten heppa (=minä) toimii niiden kanssa. Nyt varovaisesti kun miettii meidän tavoitteita, niin aloitetaan helpon a:n radoista ja sitä päästäisiin menemään tasaisesti vaikeammilla tasoilla, ja sitten ehkä syksyllä voitaisiin startata meidän ensimmäinen vaativa b- luokka.
Kanget olin Dreamerin loukkaannuttua heittänyt vanhempieni ulkovaraston perimmäiseen nurkkaan, kun ajattelin että enpä tule niitä enää ikinä käyttämään. Nyt kävin ne sieltä etsimässä, ja ilokseni löysin puretut koppuraiset suitset. Tallissa mulla oli tapani mukaan (aina lauantaisin kuvittelen meneväni kerrankin ajoissa tallille ennen tuntia, mutta aina toisin käy) myöhässä, ja kiireellä aloin kokoota suitsia, ja sovittamaan niitä Dn päälle. Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi todella koppuraisiin ohjiin, mutten ehtinyt niitä alkaa rasvailemaan. Ei kun maneesiin!
Huomaa kovat vääntyneet ohjat.
Tunti sujui oikein hyvin. Alkuun kun valmentaja käski lyhentää ohjia ravissa, niin pudotin siinä sitten koko kankiohjat kädestä irti. Ohjat olivat super liukkaat ja koppurat, niin niitä oli todella hankala pitää kädessä, liukuivat koko ajan pidemmiksi. Mutta jos ei lasketa säätämistä ohjien kanssa, niin valmennus meni kivasti ja saatiin hyvin treenattua herkkyyttä plus ratajuttuja. Tunnin lopuksi valmentaja suositteli liottamaan suitset öljyssä sekä nyt ylipäätänsä ratsastamaan kahdella ohjalla..heh kiitti, näin teen!
Veikkaan että hankin näihin paremmat ohjat, säästytään nololta tilanteelta kisoissa.
Koppuraohjat
Tyytyväinen heppa
Seuraavalta päivältä, ohjat jo vähän paremmat.
7.4 meillä starttaa kisakausi Nurmijärvellä, luokkana he a:1. Ei nyt ehkä ihan yksinkertaisin rata aloittaa, mutta aika kiva rata silti. Meidän yksi ihana tallilainen lähtee kuskaamaan meidät sinne. Kilon kisat olikin siirretty 15.4, ja sinne en saa kyytiä, mutta ehkä pääsen 14.4 Espooseen toisiin kisoihin toisen hepan kyydissä. Jännää nähdä miten selvitään kouluaitojen sisäpuolella, että onko yhteistyö tässä kahdessa vuodessa parantunut. Se jää nähtäväksi!
Dreamer nautti sunnuntaina auringosta ja lämmöstä.
Viggo oli tosiaan ollut nyt pari viikkoa vähän vaisu, ja sen takia pidin sillä paljon vapaapäiviä + liikutettiin ihan kevyesti. Se yski jonkin verran kuivaa yskää, ja oli harvinaisen rauhallinen ratsastaa, mikä ei sille ole normaalia. Olin jo tämän viikon tiistaina päättänyt, että jos se ei ole pirteämpi ratsastaa niin pyydän eläinlääkärin tutkimaan sen. Olin sunnuntaina päästänyt Viggon irti maneesissa, ja en saanut sitä edes ravaamaan, mikä vähän huolestutti. Tiistaina ajattelin taas päästä sen irti, kun olimme yksin maneesissa. Irti päästyään Viggo lähtikin hirveää kyytiä laukkaamaan, pukitteli kauhealla voimalla ja jatkoi kiihdyttelyä. Eikä kertaakaan yskässyt. Tuntui oikein näyttävän, että minä en mitään eläinlääkäriä tarvitse. Kun otin Viggon kiinni, se oli edelleen ihan täpinöissä, niin soitin kaverille joka toi minulle tallista liinan, jossa hetken vielä juoksutin energioita pois. Sitten uskalsin viimein selkään, ja Poni oli oikein kiva ratsastaa.
Sunnuntain kävelyt
Tiistain pukittelut
Nyt eilen torstaina uskaltauduinkin sitten menemään Viggolla pitkästä aikaa puomitunnille. Samalla päivänä mulle oli tullut uudet Hööksin Lingus- suitset, jotka otin heti testiin. Niissä suitsissa on turpahihna niin, ettei se paina poskia tai hampaita, minkä takia ajattelin niiden olevan hyvät Viggolle, jolla on ollut suun kanssa ongelmia. Alkuun Viggo oli vähän vastahakoinen, ja pikkaisen aukoi suuta, mutten usko sen johtuvan suitsista, enemmin tuntui olevan vähän sitä mieltä, ettei olisi jaksanut tehdä töitä 2 viikon "lomailun" jälkeen. Viggon ratsastettavuus parani tunnin mittaan ja lopuksi oli oikein hyvä ratsastaa, ja suun aukominenkin loppui! Laukkaaminen oli alkuun vähän hankalaa, koska en ollut sillä juurikaan laukannut nyt sen "sairastelun" takia. Kuitenkin kun mukaan tuli puomit, niin Viggo vähän innostui enemmän ja sitä kautta laukka parani myös. Tehtiin kiva puomirata, joka sujui melko hyvin.
Nyt yritän vähän skarpata, ja mennä enemmän puomi/kavaletti/ristikko tunneille. Meidän tallilla olisi tarkoitus pitää huhtikuun lopussa estekisat, ja olisi hauska päästä kokeilemaan, miten Viggo siellä käyttäytyy. Sillähän ei ole ikinä oltu estekisoissa, joten se tuo pienen oman jännitysmomenttinsa. Tietenkin sen lisäksi, etten itse ole ollut estekisoissa sitten ensimmäisen hevosemme. Mutta kun kerran kotikisat, niin ehkä uskalletaan mennä.
Tajusin Viggosta ottaa vain yhden kuvat uudet suitset päässä.
Tässä parempi kuva Dreamerin kanssa. Suitset oli kokoa full, joka on liian iso Dreamerille. Säädin suitset niin pieneksi kun sai, niin ne menetteli Dllä.
Niin Viggon kuvista varmaan huomasi, että se on nyt klipattu. Se alkoi olla sen verran hikinen ratsastuksien jälkeen, että päädyin sen klippaamaan. Nyt on paljon kivempi olla. Viggo oikein nautti klippaamisesta, näytti nukkuvan koko ajan.
Lauantaina valmentajani oli matkoilla, mutta onneksemme saimme hänen "vara-valmentajan" paikalle tuuraamaan! Vara-valmentaja on ennenkin paikkaillut tuntien pitämistä, viime kerrasta tosin oli aikaa useampi vuosi. Juteltiin vähän kuulumisia ja valkku kysyi, että onko ok jos pidetään istuntapainotteinen tunti kun ei olla vähään aikaan nähty. Tämä sopi tietty erinomaisesti, kivaa saada taas vähän "uutta" näkemystä menoon.
Viimeksi kerroin, että Dreamer on keksinyt taas aloittaa peruuttamisen. Nyt se ensin lähti kiltisti liikkeelle, mutta raviin siirtyessä teki virheen ja pysähtyi suoraan valmentajan kohdalle. Sieltä tuli saman tien ohje "pohje kiinni, äläkä päästä irti, käsi ylös, nojaa taakse!" ja niin kahden askeleen peruutuksen jälkeen D lähti eteenpäin, eikä enää kyseenalaistanut mitään. Tunnin lopuksi valmentaja totesi Dreamerin peruuttelun olevan selvästi vaan sen "keskisormen näyttämistä" mulle, ja että haluaa vain kokeilla, että tarviiko mua kuunnella. Tässä kohtaa pitää olla omalla reaktiolla nopea, eikä sietää yhtään tuollaista käytöstä. Pohje pidetään kyljissä kiinni, kunnes hevonen lähtee menemään eteen, silloin välittömästi pohje irti kiitokseksi. Mutta ei siitä sen enempää.
Lahjonta aina tallissa ennen ratsastusta
Valmiina tositoimiin
Valmennuksessa keskityimme hengitykseen ja istuntaan. Molemmat opettajan kanssa joogaamme, ja sain ohjeeksi tehdä ratsastuksen aikana paljon joogahengitystä: Ensin nenän kautta syvä hengitys sisään, keuhkot ihan täyteen. Ja sen jälkeen suun kautta hengitys pitkään ulos. Tällä saadaan ratsastajan yläkroppa oikeasti rentoutumaan, joka vaikutti nopeasti myös hevonen rentouteen: Dreamer selvästi lähti liikkumaan paremmin joka hengityskerralla! Välillä pyöräytin kerran hartiat edestä taakse, jolloin hartiat ja kädet jäivät rennosti oikeaan asentoon. Ja lisää joogahengitystä.
Dreamer oli oikein energinen ja hyvä ratsastaa, joten päätimme nyt käyttää sitä hyödyksi kokoamis- ja lisäystehtäviin. Treenasimme sekä ravissa että laukassa askelten kokoamista. Tässä myös keskityttiin siihen, että käsi on ihan hiljaa, ja kokoaminen tehdään omalla istunnalla keskivartaloa käyttäen. Samalla pohje pitää huolen siitä, että takajalat tekevät töitä, ja etuosa pysyy kevyenä.
Lopputunnista teimme vielä avotaivutuksia ravissa, jotka sujuivat Dreameriltä tosi helposti. Vielä loppuun otettiin muutamat lisätytravit: toka vikan lisäyksen jälkeen valkku totesi sen olleen 7.5, että pystymme kyllä parempaan. Käskettiin tehdä heti uudestaan, ja että nyt ota hevosesta irti kaikki voima. Ja kyllä muuten tuli hieno lisäys! Oikein tunsi, kuinka Dreamer pisti kaikkensa peliin. Siihen olikin hyvä lopettaa, ja tehdä loppuravit.
Taas sai olla super tyytyväinen valmennuksen jälkeen. Nyt jos meidän treenit jatkuvat näin hyvin, niin ehkä viimeinkin päästään näyttämään taitomme myös kisaradoilla! Katsotaan miten käy :)
Tässä kokoamisharjoituksia ensin ravissa ja sitten laukassa
Tässä kolmikaarinen kiemuraura, keskiravi + avotaivutus
Dreamerin kanssa ollaan jatkettu treenejä, ja se on liikkunut oikein mukavasti! Viime lauantaina käytiin taas kouluvalmennuksessa, ja D oli ihan huippukiva! Saatiin paljon kehuja valmentajalta, joka tunnin lopuksi totesi, että eikun kisoihin vain! Dreamer liikkuu nyt todella mielellään, on alusta asti energinen ja letkeä. Kaikki väistöt, avot yms. sujuvat yhtä helposti molempiin suuntiin. Ihan uskomatonta. Pohdittiin, että se melkein liikkuu paremmin kuin ennen loukkaantumista, että onkohan sillä ollut jotain muuta pienempää vaivaa, joka olisi parantunut samalla pitkällä saikulla. Ei sitä ikinä tiedä.
Dreamer on ollut alusta alkaen tosi haastava hevonen, eikä sen kanssa ole ollut todellakaan helppoa. Tässä kuuden vuoden aikana olen useaan otteeseen (melkein joka vuosi) miettinyt sen myymistä, mutta yleensä juuri silloin on hommat taas lähteneet sujumaan, ja olen ollut onnellinen hevosenomistaja. Monet varmaan olisivat minun tilanteessa hevosen vaihtanut vähän helpompaan, mutta itse olen ollut aina sitä tyyppiä, että kun kerran eläin ostetaan, niin siitä pidetään loppuun asti huolta. Niinpä nyt 6 vuotta myöhemmin D on edelleen meillä, ja nyt voin sanoa oikeasti olevani tyytyväinen siihen :)
Viime lauantaina valmennuksen jälkeen väsyneet tuntilaiset.
Mutta nyt tosiaan Dreamerin "temppuilut" ovat helpottuneet ja se on kuin eri hevonen. Kyllä se edelleen osaa haastaa minut (kuten viime tiistaina ruuhkaisessa maneesissa päätti, että hän vain peruuttaa + tekee laukkalähtöjä lumien pudotessa), mutta olen myös oppinut ratsastamaan sitä ihan eri tavalla haastavammissa tilanteissa. En tiedä onko se tosiaan tullut kiltimmäksi, vai olenko oppinut vain paremmin ratsastamaan, kun rinnalla päässyt menemään eri tavalla vaikeaa Viggoa. Oli miten oli, on ihanaa mennä tallille, kun ei tarvitse miettiä tuleeko siitä ratsastamisesta mitään ja millaisellakohan päällä Dreamer on.
Nyt kun saimme valmentajalta "luvan" mennä kisoihin, niin tulee vastaan seuraava ongelma, nimittäin kyyti. Minun kisakuski lähtee reiluksi pariksi kuukaudeksi ulkomaille, enkä itse aja traileria. Nyt tallillemme on tullut (vihdoin) enemmän koulua kisaavia ratsukoita, täytyy yrittää päästä niiden kyydissä joihinkin kisoihin tässä välissä. Kilossa olisi taas ensi kuussa kisat joihin haluaisin mennä, katsotaan järjestyykö kyyti.
Kelpaa hymyillä
Dreamerkin tyytyväinen suoritukseensa
Vähän väsyttää. Ei ole todellakaan näin pullea, mitä kuva antaa käsittää.
Tässä vielä kuva viime tiistailta, joka oli nyt ainoa päivä, kun D oli ihan idiootti käytökseltään
Ja tässä myös video tiistailta matkalla maneesiin. Kyllä oli jännää.
Käytiin viime viikolla taas maastossa Viggon kanssa. Alkuun jälleen eka kentällä juoksutus, ja sitten kaverin perässä matkaan. Tällä kertaa heppa oli selkeästi alusta lähtien edellistä kertaa sätkympi ja energisempi, juoksuttamisesta huolimatta. Muutamaa päivää meidän maastoa ennen, oli talliltamme kaksi ihmistä pudonnut hevosten selästä (eivät olleet yhdessä menneet) samalla maastoreitillä mitä lähdimme menemään, niin pakko myöntää, että se toi omaan päähäni pienen jännityksen. Oliko reitillä kenties liikkunut jokin metsäneläin, jonka haju olisi villinnyt hevoset? Karhu? Susi? Onneksi en päässäni käynyt läpi kaikenlaisia kauhuskenaarioita, joista hermostuisin lisää, not.
No meidän maasto meni onneksi tosi hyvin. Vauhtia oli tosiaan enemmän kuin viimeksi, ja Viggo hieman lähti aina laukoissa, mutta kun sen antoi mennä vähän aikaa omaa kovempaa vauhtiaan, se tasaantui sitten hetken päästä, ja sen sai pysäytettyä ihan hyvin. Se ei selkeästi haluaisi ravata maastossa, vaan mieluummin menee "pomppivaa" käyntiä + laukkaa. Mikäli jää jälkeen edellisestä hepasta, niin sen voi ottaa ravissa kiinni, Viggon päätöksestä, ei minun. Jos edessä oleva heppa ravaa, niin Viggo laukkaa.
Yksi pieni kömmähdys meinasi käydä, kun olimme jääneet metsässä vähän jälkeen toisesta ratsusta. Eka heppa lähtikin "kulman" takaa ravaamaan, kun käännyimme perään, oli edessä lyhyt "mäki" jonka yläpuolelle oli kaatunut poikittain pieni puu n. pään korkeudella. Viggo päätti n. metriä ennen puuta nostaa laukan isolla loikalla, ja mulle tuli kiire syöksyä alas kaulalle, jotten törmäisi päällä/kaulalla puuhun. Loppu hyvin, kaikki hyvin, kaikilla päät tallessa.
Tällä kertaa action-kamerani oli yhteistyöhaluinen, ja sain videolle koko maaston. Tähän alle laitan parit laukkapätkät + puuepisodin.
Tallissa huomasin, että Viggon toinen sylkirauhanen/imusolmuke oli turvonnut jonkin verran. Se oli myös maastossa yskinyt vähän enemmän, samoin edellisenä päivänä. Mittasin lämmön, mutta se oli normaali. Muuten heppa oli ihan oma itsensä, pirteä, söi ja joi hyvin yms. Soitin varmuuden vuoksi eläinlääkärille, sanoin ohjeeksi mittailla lämpöä sekä antaa hepalle nyt toistaiseksi vapaata. Seuraavina päivinä lämpö pysyi normaalina, ja turvotus laski hieman. Syötin varmuudeksi heinix allergialääkettä, jos se olisi jostain ihmeestä saanut jonkinlaisen allergisen reaktion. Eilen sunnuntaina juoksutin Viggon kevyesti, niin siinä se vain kerran yskäsi, muttei enempää. Ehkä sillä oli jokin pieni flunssa, eikä sen vakavampaa. Otetaan nyt kuitenkin rauhassa.
Mulla oli ollut nyt pari viikkoa ratsastustaukoa, kun tässä on ollut kylmiä pakkaspäiviä, jolloin hevoset saaneet olla vapaalla, ja lisäksi sain influenssan, eli makasin pitkään kotona sängyssä. Nyt pikkuhiljaa alan olla taas kunnossa, mutta edelleen on kova yskä ja voimat ihan loppu. Viime perjantaina kävin juoksuttamassa molemmat hevoset ulkona kentällä (Viggo ollut koko ajan vapaalla ja D oli viimeksi liikutettu maanantaina), ja olin ihan poikki tuosta suorituksesta. D oli todella rauhallinen juoksuttaa, kun taas Viggo veteli taas miljoonaa laukkaa, ja sain kaksin käsin pitää liinan päästä kiinni, jottei se päässyt irti.
Lauantaina menin tallille äidin kanssa aamusta (eli klo 11 jälkeen). Otettiin eka Viggo talliin, ajattelin että olisi kiva mennä kentällä, kun pohja hyvä, ja oli ihan nätti ilma. Koska Viggolla ei oltu ratsastettu 2 viikkoon, ja se oli edellisenä päivänä juoksuttaessa ollut ihan super energinen, päätin että parempi laittaa sille maastokuolaimet päälle, kun ei oltu kentälläkään ratsastettu pitkään aikaan. Juoksutin hetken alkuun sitä (jotta tulisi enemmän liikuntaa, kun en uskonut jaksavani ratsastaa pitkään), oli paljon rauhallisempi kuin edellisenä päivänä. Noustuani selkään sain ilokseni huomata, että Viggo oli oikein hyväntuntuinen ratsastaa. Se oli varsin vetreä ja muutenkin hyvin avuilla, ja liikkui sopivan reippaasti eteen. Hetken ravailin, sitten otin pienet laukat ja sen jälkeen olinkin ihan poikki. Äiti sai hoitaa loppuravit.
Väsynyt mutta super onnellinen!
Viggon ratsastuksen jälkeen ajattelin, etten todellakaan jaksa ratsastaa enää Dreamerillä. Kuitenkin kun vietiin V talliin, niin voimat alkoi vähän palata, ja laitoin Dn kuntoon. Juoksutin myös sitä hetken alkuun, se taas oli paljon pörheämmällä tuulella. Alkuun D hieman tuijotteli, kun kentän viereen tuotiin traikku yms, muttei sen enempään mitään säätänyt. Sillä oli viimeksi ratsastettu ulkokentällä öö... puolitoista vuotta sitten? Vuosi sitten se loukkaantui, ja sitä ennen menty kentällä sitä edeltävän vuoden syksyllä. Huhhuh.
Dreamer oli tosi letkeä ja kiva ratsastaa. Itselläni kävi moka, kun en tajunnut pidentää jalustimia, sillä ne oli äidin jäljiltä 5 reikää liian lyhyet. Vähän aikaa ihmettelin miksi on niin hankala ratsastaa, mutten sitten jaksanut niitä alkaa pidentämään. Olisi ehkä kannattanut, sillä jalkani puristivat lyhyemmillä jalustimilla vähän Dtä, josta se ei tykännyt. Siitä huolimatta ratsastus sujui ihan mukavasti, ja laukattiin kanssa hetken, ennen kuin voimani loppuivat kokonaan.
Olin ihan super tyytyväinen kumpaankin hevoseen! Ihana oli päästä tauon jälkeen ratsastamaan kentällä niin mukavilla hepoilla! Loppuillan olinkin sitten ihan väsynyt, mutta kyllä kannatti.
Viggon ratsastuksen aikana järjestelmäkamera irtisanoutui pakkasesta johtuen, joten Dreamerin kuvat otettu kännykällä. Myös siitä on pieni ravi + laukkavideo lopussa.
