"Sk.
160 cm, 4 pitkää sukkaa, hyvät askellajit, reilu hyppääjä. Treenattu
säännöllisesti. Hevosella on kisattu esteitä 100-110 cm (myös startannut
pari kerta 120-luokkia). Hän on menestynyt hyvin Viron 4-6 v. hevosten
kouluratsastuksessa (on ollut sijoittunut kaikissa kisoissa, missä on
osallistunut). Taso vaativa B. Helppo ja kevyt ratsastaa. Terve, täysin
ongelmaton hevonen - kiltti käsitellä kaikissa tilanteissa, kuljettaa,
kengittää. Maastovarma yksin tai porukassa."
Olin koulussa jollain atk-tunnilla ja tuttuun tapaani selaisin nettiä koulutehtävien sijaan. Katsoin hevosten myynti-ilmoituksia ja katseeni kiinnittyi yllä olevaan ilmoitukseen. Ihan kuin mua varta vasten tehty ilmoitus! Näin silmissäni upean kouluhevosen, joka kiinnittäisi kaikkien katseiden huomion. Saman tien laitoin äidilleni sähköpostilla kyseisen ilmoituksen, ja kysyin mitä mieltä hän on. Äiti käski kyselemään lisätietoja sekä lähettämään kuvia. Vähän alkuun mietin, että onko oikeen hyvä, että hevonen on Virosta, mutta tutuillani oli hyviä kokemuksia sieltä hevosen ostamisesta ja sain hyviä neuvoja mitä tulisi ottaa huomioon.
Juttelin paljon hevosen omistajan kanssa. Hevonen oli hänellä ollut 4 vuotiaasta asti. Dreamerillä oltiin kisattu sekä esteitä että koulua, mutta omistajan mielestä se oli selkeästi koulupainoitteinen, minkä takia hän oli sen myymässä (tähän väliin: Dreamer oli/on selkeästi teknisesti ja muutenkin taitavampi esteillä, koulussa on ollut paljon enemmän treenaamista). Koulukisatulokset Dreamerillä oli todella hyvät: Se oli osallistunut Viron nuorten hevosten mestaruuksiin, jossa se oli 4-vuotiaana 7. , 5- vuotiaana 2. ja 6-vuotiaana 2.
Kokeilemassa Dreameriä Tallinnassa
Eipä kauaa tarvinnut jutella, sillä jo viikon päästä ensimmäisestä yhteydenotosta olimme isän kanssa matkalla Tallinaan koeratsastamaan Dreameriä. Valmentajani ei valitettavasti päässyt mukaan, mikä toi lisäjännitystä, sillä edellisen hevosen olimme koeratsastaneet yhdessä. Videoita hän oli nähnyt, ja ihastui Dreamerin tahtiin, joka kävi kuin kello. Sillä oli samoin todella upea käynti. Ainoastaan laukasta valmentaja ei oikein tykännyt, melkein vihjaisi ettei tuollaisella laukalla hevosta ostaisi. Mutta samalla totesi, että voihan olla ettei laukan ratsastamiseen olla vain keskitytty, että paranee treenaamalla.
Saavuimme tallilla isän kanssa, ja jännitys kohosi. Talli oli täynnä isoja hevosia, yhdestä karsinasta löytyi pieni Dreameri. En enää muista varustinko sen itse vai en, seuraavaksi siirryimme maneesiin, jossa olikin kunnon härdellit päällä. Hirveästi ihmisiä ratsastamassa, aika tempperamenttisilla hevosilla. Kyllä mietin, että miten tulen siellä pärjäämään ihan uuden hevosen selässä. Kun nousuin Dreamerin selkään ja istuin satulaan, en pysty kunnolla kuvaamaan sitä tunnetta minkä koin: Tiesin että tämä hevonen tulee meille. Sen selässä tuli heti niin turvallinen olo, että olisin sen ollut valmis ostamaan jo sen perusteella. Ratsastus sujui melko hyvin. Kun siirsin Dreamerin raviin, tuntui eka että lennän sieltä, koska sillä oli niin paljon lennokkaammat liikkeet mihin olin tottunut. Laukannosto oli suuri ongelma, en vain löytänyt oikeita nappuloita. Maneesissa samalla oli monia ratsukoita, joista yksi hyppi rataa, toinen hevonen hyppi pystyyn ja pukitteli, taisi joku juoksuttaakin riehuvaa hevosta: Ja Dreamer ei edes korvaansa heilauttanut. Siinä tuli nähtyä kuinka fiksu hevonen oli kyseessä.
Soitin valmentajalle ja sanoin että tämä hevonen tulee meille. Hän vastasi että selvä.
Virossa valmiina matkalle kohti Suomea
Seuraavan kerran matkustimme isän kanssa Tallinnaan, kun Dreamerillä oli ostotarkastus. Eläinlääkärinä oli yksi tunnettu ja kaikkien suosittelema eläinlääkäri, joka puhui myös suomea. Muuten ostotarkastus meni hyvin, mutta Dreamer reagoi taivutuskokeeseen. Jalat oltiin kuvattu eikä niissä näkynyt mitään. Eläinlääkäri uskoi reagoinnin johtuvan mahdollisesta tulehduksesta etujaloissa. Dreamerin tallilla oli tosi huono kenttä, niin eläinlääkäri sanoi että tulehdus on voinut tulla ihan siitäkin. Dreamer ei ontunut paljoa, mutta eläinlääkäri ei suositellut sen ostoa tällä tuloksella. Dreamerille tehtiin kuitenkin hoitosuunnitelma ja sovin omistajan kanssa, että mikäli Dreamer saadaan kuntoon, niin kyllä se meille tulee. Aikaa meni, ja oli Dreamerin uuden ostotarkastuksen aika. Olimme tällöin itse ulkomailla, mutta luotimme niin eläinlääkäriin että omistajaan, että he hoitivat uuden tarkastuksen. Jännitin koko päivän milloin omistaja laittaa viestiä. Viimein kännykkä piippasi ja kädet täristen avasin viestin: PUHTAAT PAPERIT! Dreamer ei ontunut enää ollenkaan ja kaikin puolin oli asiat kunnossa. Voi sitä onnen tunnetta!
Dreamer juuri Suomeen saapuneena.
Niinpä 15. tammikuuta 2012 lähdimme taas isän kanssa kahdestaan Viroon, ja tällä kertaa auton perässä oli traileri mukana. Haku sujui mallikkaasti ja niin myös lauttamatka. Dreamer söi vaan tyytyväisenä heinää traikussa. Seuraavaksi olimmekin jo Espoossa ja tallissa oli tyytyväisenä uusi hevonen. Ja vieressä tuijottamassa onnellinen omistaja. Siinä oli nyt lyhyt versio siitä, kuinka Dreamer tuli minulle. Meidän yhteinen matka onkin sen jälkeen ollut ylä- ja alamäkeä, mutta edelleen olen super onnellinen tästä upeasta hevosesta ja ystävästäni. Juuri tässä kuussa meille tuli 6 vuotta yhteistä elämää täyteen, toivotaan että on pitkä matka vielä edessä.
Olen taas ollut todella onnellinen siitä, että pääsen viikottain todella hyvien valmentajien tunneille. Meillä on kaksi aivan huippua ratsastusvalmentajaa, joista toinen kouluratsastaja ja toinen esteratsastaja, joihin molempiin olen ollut tosi tyytyväinen. Näiden lisäksi hevoset käyvät noin joka toinen viikko ohjasajossa ammattilaisen ohjastuksessa. Näiden kaikkien avulla sekä minä itse, että hevoset pääsevät kehittymään hurjasti. Tuntuu, että nyt on hyvä tasapaino kaiken kanssa.
Viggo on taas viime aikoina ollut vähän haastavampi ratsastaa. Äidillä se heittäytyy "tuntiponiksi", oikoo kulmat ja lyhyetsivut, ei mene suoraan pitkälläsivulla tai käänny mihin pyydetään, kaikkea tuollaista typerää. Minun kanssa se on ratsastuksen alussa purrut enemmän kuolainta ja vähän koittanut juosta omia menojaan. Kuitenkin alun jälkeen olen sen saanut kivaksi avuille. Nyt viime viikolla sekä estevalmentaja, että ohjasajovalmentaja antoivat kotiläksyksi tehdä paljon siirtymisiä. Toistoja, toistoja ja toistoja. Siirtymisillä saadaan Viggon huomiota kiinnittymään ratsastajaan, samalla herkemmin kuuntelemaan ratsastajan apuja, ja kantamaan itsensä paremmin takaosan päällä. Ravi-käyntisiirtymisissä Viggo on nyt käyntiin siirtyessä alkanut vetämään päätä ja puree kuolainta vasten. Tässä täytyy nyt yrittää käyttää enemmän istuntaa, sekä irrottavia puolipidätteitä ettei lähde mukaan vetokilpailuun, pohje mukana tukemassa totta kai. Nyt täytyy keskittyä tähän.
Lauantaina valmiina työskentelyyn
Niin lempeä katse
Dreamerille olen nyt pitänyt pari viikkoa vähän kevyempää liikutusta, se on nyt tehnyt sen verran paljon hommia, niin halusin, että se pääsee kunnolla palautumaan. Se on muuten liikkunut todella hyvin, mutta laukannostot ovat tuottaneet kaikille vaikeuksia. Juttelin asiasta eläinlääkärin kanssa, joka totesi että voi olla että leikattuun jalkaan "nippaa" joku siinä nostossa, tai ihan muuten vaan on vähän hankalempi nyt nostaa laukka kun toinen takajalka heikompi. Kuitenkin D on liikkunut tätä lukuunottamatta super hyvin, joten ei pitäisi olla syytä huoleen. *kopkopkop*
Nyt lauantaina uskaltauduin ekan kerran meidän kouluvalmentajan tunnille. Emme ole olleet loukkaantumisen jälkeen hänen tunnillaan, joten edellisestä kerrasta oli kulunut melkein vuosi. Valmentaja on todella tarkka hevosen liikkeestä, ja sanoo todella "pienestä" jos tuntuu ettei hevonen liiku ihan ok. Tämän takia olin pyytänyt, että valmentaja itse käy ensin Dreamerin selässä, jotta kuulen hänen mielipiteensä liikkumiseen. D tosiaan on omasta mielestäni liikkunut hienosti, mutta ammattilainen kuitenkin osaa tarkemmin sen katsoa, vielä kun ei ollut pitkään aikaan ollut Dn selässä, niin vielä helpommin huomaa mahdolliset "viat". Täytyy sanoa, että kyllä jännitti mennä lauantaina maneesiin "kuulemaan tuomio".
Päivän väri oli ruskea
Niinpä valkku kävi Dreamerin selässä, ja oli täysin hämmästynyt: Voiko tämä oikeasti liikkua näin hyvin?? Dreamer oli ensimmäisestä askeleesta lähtien eteenpäinpyrkivä, rento, suora, ei yhtään jäykkä ja liikkui täysin puhtaasti! JES!! Ainoa ongelma oli jälleen kerran ne laukannostot. Ohjeeksi sain nyt ratsastaessa välillä nostaa Dtä pois peräänannosta ylös, jotta etupää saataisiin kevenemään ja ottaisi enemmän takaosaa alle. Ennen laukannostoa hieman koota ravia ja samalla kohottaa sitä etupäätä, ja siitä laukannosto. Tällöin sille on helpompi tehdä nosto, kun ei ole etuosan kanssa raskaana alhaalla. Samalla takajalat joutuvat ponnistamaan vähän enemmän, joka taas vahvistaa niitä lisää. Valkun ratsastuksen jälkeen menin hetkeksi itse selkään, ja harjoiteltiin näitä juttuja. Ja kyllähän ne toimi! Mahtavaa. Nyt tiedän paremmin miten tästä jatkaa ratsastusta.
Näkymä Dreamerin selästä käsin.
N. viikko sitten otettu kuva, jäänyt postaamatta.
Estevarustukset vaihtelun vuoksi.
Dreamer eilen menossa ohjasajoon
Eilen otin Viggosta muutaman taiteellisemman kuvan
Uusi vuosi ja heti päässyt lipsumaan blogiin kirjoittaminen. On tässä ollut vaikka mitä asiaa mistä kertoa, mutta en vain ole saanut itsestäni irti kirjoittaa tänne niistä. Tästä olen saanut huomautuksia ystäviltä, joten pakko se oli tulla tänne takaisin. Päätin, että aloitan vuoden ensimmäisen postauksen tekemällä vähän listaa meidän tämän vuoden tavoitteista.
#1 Jatkaa valmennuksia ja oppia kummankin hevosen kanssa uusia juttuja
Nyt olen päässyt vihdoin taas valmennuksiin myös Dreamerillä. Ennen joulua koin aivan mielettömän upean ratsastuksen sen kanssa, kun pääsimme tekemään pitkästä aikaa vaativampia juttuja, ja Dreamer liikkui niin energisesti ja vaivattomasti! Tämä tunti toi minulle toivoa siitä, että voimme päästä vielä kunnolla treenaamaan Dn kanssa, ja mahdollisesti vielä kisaamaankin. Ihan huippua. Dreamerin kanssa olisi ihanaa päästä harjoittelemaan vaativan tason asioita, jotka jäivät meiltä kesken loukkaantumisen vuoksi.
Viggon kanssa haluaisin saada sen perusratsastuksen vielä vahvemmaksi ja tasaisemmaksi, nyt sillä vielä heittelee meno vähän päivästä riippuen, vaikka onkin jo kehittynyt suuresti. Ja kaikista tärkeintä on saada laukkaan lisää voimaa ja kestävyyttä. Olemme nyt keskittyneet tosi paljon laukkaan, ja koitetaan nyt kohottaa laukkakuntoa tekemällä aina kunnon pidempiä reippaita laukkapätkiä. Viggo jaksaa nyt kantaa itsensä huomattavasti paremmin kuin ennen, joten kehitystä on tapahtunut.
Dreamerin kanssa Kilossa
Kesällä treenaamassa
Tässä videopätkää siitä joulua ennen olleesta valmennuksesta
#2 Päästä kisaamaan
Siinäpä se. Olisi kiva päästä kummallakin hevosella kilpailemaan, vielä hauskempaa että lähteä kummankin kanssa samoihin kisoihin. Viggon kanssa olisi hyvä aloittaa nyt helppo c-luokista, saada niistä muutamia tasaisia 60% suorituksia, ja siitä siirtyä helppo b-luokkiin. Dreamerin kanssa en laita nyt mitään tarkempaa tavoitetta, olisin tyytyväinen raviohjelmastakin jos vain kisoihin pääsisin.
Dreamerin kanssa Ypäjällä, joskus.
Viggon viimekauden viimeiset kilpailut
#3 Päästä nauttimaan rennosta maastoilusta
Tämä pätee kumpaakin hevoseen. Viggo on ollut viime aikoina todella rasittava ja hankala maastossa, niistä on ollut kaukana nauttiminen. Viggo on ollut maastossa säikky, se yrittää lähteä alta, ryöstää jos mennään käyntiä reippaammin, pukittaa jos pidättää jne. Nyt on ollut sen verta huonot pohjat meidän maastoreiteillä, etten oli Vn kanssa viitsinyt mennä sinne riehumaan. Joka tietenkin on huono totutuksen kannalta, mutta ei voi mitään.
Dreamerin kanssa en itse ole vielä kertaakaan ollut maastossa tällä tallilla, kaverini on ollut sillä mukana, kun olen itse ratsastanut Viggolle. Dreamer olisi kyllä rauhallisempi kuin Viggo, mutta se taas saattaa alkaa yhtäkkiä peruuttamaan, eikä sillä ole mitään itsesuojeluvaistoa siitä mihin se peruuttaa. Olen jo nähnyt silmissäni, että päädymme johonkin ojaan tai suohon. Mutta nyt kun D on ollut paljon rauhallisempi ja kiltimpi, niin ajatus maastoilusta on tullut taas mieleeni. Ehkä joku päivä, kun ei tuule/sada, eikä ole liian kylmä, ja pohjat ovat kuivat ja hyvät....ehkä.
Viggolla on ollut nyt pakko pitää pelhameita maastossa.
Kesän maastoretki, pelhamit kahdella ohjalla testissä.
Tämä kuva on meidän ihan ensimmäisen maastoilun jälkeen otettu, se olikin paras kerta, kun Viggo meni tosi kiltisti ja hienosti. Siitä on lähtenyt menemään pikkuhiljaa alamäkeen.
Dreamerin kanssa Kilossa.
Tässä yksi Viggo laukka/pukki ampaisu joka tallentui videolle, päivämäärä väärä.
#4 Pojat taas samaan tarhaan/laitumelle
Dreamerin loukkaantumisen jälkeen pojat eivät ole tarhanneet samassa tarhassa, koska olen ollut varovainen Dreamerin jalan kanssa. Nyt Dreamer näyttäisi kuntoutuvan, niin toivotaan että ne saataisiin keväällä/kesällä samaan aitaukseen. Ehdottomasti vasta sitten kun ei ole enää jäätä/lunta, ja hokit ovat poissa. Mahdollisesti sitten suoraan laitumelle, niin on enemmän tilaa.
Kuva on ekasta kokeilusta samaan tarhaan, ei mitään ongelmaa.
Ihanat parhaat kaverit
Siinä oli nyt ehkä meidän isoimmat tavoitteet. Olisi mulla ollut jo mielessä muitakin tavoitteita, mutta ehkä alkuun tämä lista riittää. Katsotaan jos viikonloppuna saisin vähän videota mun ja Viggon menosta, niin pystyisi katsomaan miten se nykyään liikkuu!
