Bajadeeri

Vähän ehkä haikeampi postaus tähän väliin. Nyt viime maanantaina tuli kuluneeksi tasan 2 vuotta siitä, kun jouduimme lopettamaan perheemme ensimmäisen hevosen, Bajadeerin. Baba tuli meille vähän ennen kuin täytin 13-vuotta, ja se kuului perheeseemme yhteensä 12 vuotta. Aika pitkä aika omistaa yksi hevonen, mutta olisimme kaikki toivoneet saavamme viettää vielä monia vuosia yhdessä.

Tullessaan meille Bajadeeri oli 10-vuotias. Se oli todella kokenut ja osaava hevonen, ja luonteeltaan täysi 10, täydellinen opetushevonen siis. Tuolloin myös äitini ja isäni ratsastivat sillä. Myöhemmin myös opetin sen kanssa monta ystävää ratsastamaan. Baba opetti minulle aivan hirveästi, niin ratsastuksesta kuin hevosen omistamisesta. Alkuun treenasimme esteitä, mutta siitä siirryimme kouluratsastukseen, jossa kisasimme aluetasolla helppo a-luokkia. Teknisesti se osasi myös vaativan b:n asiat, paitsi laukanvaihdot tulivat aina pukkien kera. Baban kanssa oli ihana käydä kilpailuissa, se käyttäytyi siellä hienosti ja suoritti tasaisesti.

Bajadeerin kanssa tuli kokeiltua ja tehtyä kaikenlaista. Se asui melkein koko ajan Kilon tallilla Espoossa, kunnes päätimme sen jäävän eläkkeelle ja kevyemmälle ratsastukselle. Siirsimme sen silloin Karkkilaan aivan ihanaan paikkaan viettämään eläkepäiviä, kävimme edelleen sitä viikoittain ratsastamassa. Viimeisenä syksynä sillä oli hiekkaa vatsassa, ja samalla päätettiin ottaa verikokeet, joista ihan tuurilla selvisi sillä olevan todella paha munuaisten vajaatoiminta. Munuaisarvot olivat niin korkeat, ettei eläinlääkärit koskaan olleet nähneet niin pahoja arvoja, eivätkä osanneet sanoa miten jatkossa käy. Bajadeeri jäi tuolloin täyseläkkeelle, ratsastus lopetettiin kokonaan, ja se sai vain nauttia hyvän hevoskaverinsa kanssa tarhaamisesta ja pienistä talutuslenkeistä.

Joulukuussa Bajadeeri alkoi laihtumaan ja lihakset putoamaan. Tuolloin teimme raskaan päätöksen, ja Bajadeeri pääsi rauhallisesti ikivihreille laitumille. Tätä hevosta on kauhea ikävä, mutta muistelemme aina kaikkia niitä hyviä aikoja sen kanssa, ja mitä se meille opetti. Kiitos kaikesta.

Bajadeerin kanssa oli ihanaa ratsastaa pelloilla

Niin talvella..

kesällä...

kuin syksyllä..

Baban kanssa ei tarvinnut jännittää kisoissa

Mökin rannassa kahlaamassa

Mökillä tämäkin

Kilon tallin joulujuhlassa

Kiitos <3

Vaativampaa ratsastusta

Hieronnan jälkeen molemmat hevoset ovat nyt liikkuneet hyvin, eli kannatti pyytää hieroja paikalle.

Viime viikolla olin taas menossa Dreamerin kanssa koulutunnille. Opettaja käväsi alkuun sen selässä. Tykkään aina välillä pyytää valmentajan tunnin alkuun käymään itse hevosen selässä, sitten opettajakin tuntee, millainen hevonen sinä päivänä on, ja mitä sen kanssa kannattaisi tehdä. Dreamer oli alkuun ihmeen hidas, eikä meinannut käynnistyä millään. Sitten se muuttui ihan kivaksi, ja tehtiin vaihto. Välissä tein pitkät kävelyt pitkin ohjin. Kun keräsin ohjat, D oli vielä ihan ok käynnissä, mutta kun siirryin raviin, se muuttui "räjähtäväksi pommiksi". En todellakaan tiedä mitä tapahtui, mutta Dreameristä tuli ihan super reaktiivinen, ja se meinasi koko ajan lähteä lentoon. Kun koskin normaalisti sitä pohkeella, se viskoi päätä ja etujalkoja, ja lähti loikkien eteen. Tähän reagoin vaistomaisesti pidätteellä, johon taas D reagoi pysähtymällä ja peruuttamalla.

Minulle tuli todella epävarma olo selässä, ja sanoin sen suoraan myös valmentajalle. Dreamer on aina ollut enemmän pohkeella ratsastettava hevonen, vaikka ihan herkkäkin on. Se myös saattaa kuumua ratsastuksen aikana, mutta sitä ei voinut verrata tähän ollenkaan. Se oli mielentilaltaan "hurjistunut". Siirryimme pääty-ympyrälle, jossa aloimme ratsastaa ravissa siirtymisiä käyntiin. Kevyellä pohkeella ja kädellä raviin, puolikierrosta rennolla kädellä ravia, ja sitten istunnalla käyntiin, ja käynnissä ratsastettiin kunnolla eteen. Tätä tehtävää kun jankutettiin pidemmän aikaa, alkoi sekä hevonen että ratsastaja vähän rentoutua ja tasoittua. Mikäli tulee joku tilanne ratsastaessa, joka aiheuttaa itselleni pahan ahdistumisen selässä, minun on todella hankala enää päästä sen ratsastuksen aikana rentoutumaan. Vaikka ratsastus alkaisikin sujumaan ja tilanteet yms. olisivat ohi, niin minulle yksinkertaisesti jää vaan "päälle" se stressaantunut olo, sille ei vaan voi mitään. Tällä kertaa rauhallinen valmentaja sai minut ihmeen hyvin rentoutumaan, ja ratsastuksesta jäi ihan ok fiilis. Olin saanut suoritettua ratsastuksen, vaikka se oli ollut itselle todella vaikeaa. Jos olisin ollut yksin maneesissa ilman valmentajaa, niin olisin varmaan tullut alas selästä, ja juoksuttanut Dreameriltä pöllöenergiat pois, ja sitten kokeillut mennä uudestaan selkään. Joten tämä, että itse sain ratsastettua hevosen pois vaikeasta tilanteesta, oli suuri voitto.

Tämä otos on otettu juuri ennen kyseistä tuntia.

Lauantain ohjasajo

Lauantaina Dreamer oli taas ohjasajossa, jossa se oli varsin mallikelpoinen. Sunnuntaina kun aamulla menin ratsastamaan, niin sain vetää Dn maneesiin, se oli selvästi edellispäivän ohjasajosta väsynyt. Väsymys näkyikin ratsastaessa, Dreamer vänkäsi pitkään kaikessa vastaan, eli jumitti, pysähteli ja peruutti. Tässä oli erona valmennuskertaan se, ettei hevosella oikeasti ollut energiaa, vaan se pani hanttiin, kun oli väsynyt. Tämmöistä temppuilua on helpompi ratsastaa, ja sainkin käskettyä sen eteenpäin, ja pyysin kunnollista ravia. Vaikka hevonen olikin väsy, niin oli sen silti toteltava ratsastajaa. Kun temppuilut loppui, menin ihan kevyesti eteenalas pitkällä kaulalla rentoa ravia, vähän tein loivia kiemurauria ja avoja, ja se sai olla sitten siinä.

"Olen jo kiltti poika"

Lauantaina minulla oli taas Viggon kanssa kouluvalmennus. Siinäkin tämä opettaja kävi ensin sen selässä. Keskusteltuamme siitä millainen Viggo on viime aikoina ollut, ja kuinka se tuli jumiin lavoistaan, totesi valmentaja, että nyt sillä on alettava ratsastamaan reippaammin. Pieneksi hevoseksi sillä on isot liikkeet, ja se on reipas, niin sillä tulisi ratsastaa oikeasti kunnolla eteen, eikä jäädä pienempään raviin "nypertelemään". Nyt sillä on ehkä menty vähän liian varovaisesti (osasyynä meidän maneesitilanne, ollut nyt melkein aina 8 ratsastajaa samaan aikaan pienessä maneesissa, niin vähän ollut hankala ratsastaa kunnolla) ja tämä "hidastelu" on sitten ärsyttänyt reippaan ponin, ja samalla ehkä jumittanut ne lavat. Niin nyt ohjeeksi tuli, että sillä on oikeasti nyt vaan mentävä kunnolla eteen, ja etenkin tulisi ratsastaa reipasta laukkaa, jossa lavat pääsisivät oikein venymään ja "irtoamaan". Koitetaan nyt sitten noudattaa tätä neuvoa. Itse tunti sujui tosi hyvin, ja sain hyvää fiilistä siitä, miltä sen menon kuuluisi tuntua.

Viggo lauantain tunnin jälkeen. Vähän tuli hiki.

Olemme siirtyneet jouluisiin suojiin ja huopaan.

Sunnuntain poseerauksia

Joulukuun haastelista

Puolustuksekseni sanon, ettei Viggo ole ihan noin lihava, mitä tämä kuvakulma saa sen näyttämään..

Ihana Maiju Maijun hevoselämää/ Apina ja Andalusialainen- blogista haastoi minut tekemään oman haastelistan joulukuulle. Ideana oikein hauska, mutta en tunnetusti ole mikään maailman paras henkilö ensinnäkään keksimään mitään haasteita, saati toteuttamaan niitä, heh. No, ensimmäinen haaste suoritettu, eli sain tehtyä tämän haasteen.

Tee blogiin jouluinen ulkoasu 

Done. Ok saatoin tehdä tämän uuden ulkoasun juuri ennen tämän kirjoittamista, mutta kyllä se lasketaan, kun luin haasteen ennen ulkoasun tekemistä. Otsikon kuva otettiin noin viikko sitten heti kun lunta oli ilmestynyt maahan. Onneksi otimme, sillä nyt on taas vain satanut. Kuvista tehdään myös meille joulukortti.

Kokeile tehdä uusia jouluisia leivonnaisia.

Rakastan leipomista ja tykkään tehdä omia reseptejä. Valitettavasti en pääse leipomaan niin usein kuin haluaisin, koska muuten paisuisin yhtä isoksi kuin Viggo on. Tarvitsisin enemmän ihmisiä, jotka hoitaisivat syömispuolen puolestani. Mutta jouluksi olen jo katsonut muutamat hyvät ideat pariin jouluiseen kakkuun, sekä haluaisin myös tehdä erilaisia suklaatryffeleitä.

Jouluratsastus/maasto ystävän/äidin seurassa

Jouluaattona tai välipäivinä yhteinen ratsastus joko äitini kanssa, tai jos joku ystävä tulee jommalla kummalla hepalla ratsastamaan. Tai jos tallilta joku meidän kaveri tulee omalla hepallaan. Jouluinen varustus päällä tietenkin.

Viime vuoden joulukorttikuva

Osallistu johonkin joulukeräykseen/ rescue eläinten lahjoituksiin

Varmaankin tuo eläinaihe tulisi toteuttaa. Itselläni on kaksi Espanjasta adoptoitua rescue-koiraa, toinen on 6v labradorinnoutaja-mix Noa ja toinen 1v chihuahua-mix Miki. Rescue-eläimet ovat lähellä sydäntäni, ja aina välillä lahjoitan omien kykyjeni mukaan jotain järjestöille. Lisäksi olen kummi Eqyptissä toimivassa hyväntekeväisyysjärjestössä, Prince Fluffy Kareemissa, joka auttaa siellä avun tarpeessa olevia hevosia, aaseja ja kameleita. Sinne minulta menee joka kuukausi pieni avustus tietyn hevosen avuksi. Todennäköisesti siis teen lahjoituksen joko sinne, tai sitten Espanjaan johonkin koirien rescueyhdistykseen.

Espanjan Auringonkoira ry:ltä adoptoitu Noa-tyttö

Espanjan Katukoirat ry:ltä adoptoitu Miki.

Ota rennosti ja nauti joulunalusajasta

Stressaannun valitettavan herkästi. Olen jouluihminen, ja haluaisin kaiken menevän jouluna täydellisesti ja koko ajan mietin, että miten pääsisin siihen kunnon fiilikseen. Nyt koitan olla yrittämättä liikaa, ja nautin tästä hetkestä.

Saa valmiiksi ystävän kanssa piparkakkutalo

Aloitimme ystäväni kanssa tekemään piparkakkutaloja, mutta aika loppui kesken, samoin talojen tekeminen. Toivottavasti saamme järjestettyä ennen joulua aikaa, jotta ehdimme saada talot valmiiksi.

Näyttääkö 26-vuotiaiden tekeleiltä? Tämmöiseen vaiheeseen meiltä jäivät.

Hanki kaikkien lahjat ja paketoi ne

Tänä vuonna olen ollut harvinaisen ajoissa lahjojen ostossa. Silti osa puuttuu, täytyy miettiä hyvin, jotta kaikki saisivat ajatuksella hankitut lahjat. Tykkään myös paketoinnista, haluan jokaiselle tehdä omanlaisen nätin paketin.

Maista Glöet- kuplivaa glögiskumppaa

Nyt vasta luin tästä glögikuohuviinistä.  Kuulostaa aika erikoiselta yhdistelmältä, mutta kai sitä on pakko kokeilla. Pullo on jo ostettu valmiiksi.

Haaste lähtee sinkoilua ja the little pink pony blogien kirjoittajille!

Hieronnan tarvetta

Ollaan nyt liikutettu molempia hevosia aika reippaasti ja ovat saaneet tehdä töitä. Nyt muutaman viikon sisällä Viggo oli selvästi huonontunut ratsastaessa. Se on ollut vastahakoinen ja kiukkuinen, mikä ei ole sille ollenkaan tyypillistä. Viime viikolla, kun nousin sen selkään, sen korvat painui ihan luimuun, ja kun lähdin liikkeelle niin olin varma että se heittäisi minut pois selästä, niin happamalta sen ilme näytti. Onneksi on kuitenkin kiltti heppa, niin ei se sitä tehnyt. Mutta oli koko ratsastuksen ajan selkeästi tympääntynyt, ja alkoi rullaantua edestä ja jäämään tyhjäksi, eli ei antanut pitää tuntumaa, kaula oli ihme "rullalla", eikä halunnut liikkua eteen. Tallissa tarkistin selän, ettei se olisi kipeä, mutta en saanut mitään reaktiota siitä. Samoin kävin muutenkin hevosen läpi, enkä löytänyt mitään kipeää kohtaa yms.

Seuraavana päivänä pyysin valmennuksen alussa valmentajan käymään sen selässä, ja hänkin oli sitä mieltä, että Viggo ei ole nyt oma itsensä. Siinä juttelimme, että joko se voi olla jostain lihaksista jumissa, kun sillä on tehny niin paljon töitä, tai sitten se voi olla vähän kyllästynyt maneesissa pyörimiseen. Koska kelit ovat olleet todella sateisia, meidän maastoreitit on todella märkiä ja liukkaita, niin en ole Viggolla uskaltanut lähteä maastoon. Viggo on ollut nyt maastossa tosi villi, niin en halua ottaa riskiä että se riehuessaan liukastuu tai hyppää polulta pois upottavaan maahan.

Tässä kuva iloisesta Viggosta

Päädyimme nyt siihen, että Viggolle tilataan hieroja, sekä se saa nyt hetken liikkua vähän kevyemmin. Samalla pyysin myös Dreamerille hieronnan, jotta kuulisin vähän miten sen keho on reagoinut vammaan ja sen jälkeiseen kuntoutukseen.

Nyt tiistaina oli hieronta-aika. Hetken hierottuaan hierojamme totesi, että Viggon vasen lapa on aivan jumissa ja lukossa. Että ei ihme, ettei ole pystynyt liikkumaan eteen! Viime hieronnalla (josta on jo kauan aikaa) oli tismalleen sama juttu. Hieroja sanoi, että Viggolla varmaan pikkuhiljaa lähtee jäykistymään se lapa, ja sitten jossain vaiheessa meneekin sitten ihan lukkoon. Lavan aukaisemiseen meni kauan aikaa, mutta se saatiin avattua. Tästä ehkä opimme, että Viggollakin olisi hyvä säännöllisesti ottaa hieroja, niin lapa ei pääsisi näin pahaan tilanteeseen. Tästäpä opimme taas uutta. Toisaalta oli hyvä, että löytyi näin "helppo" syy Viggon oudolle käyttäytymiselle. Katsotaan nyt, miten se lähtee tämän jälkeen liikkumaan. Niin ja iloinen uutinen vielä, että nyt selässä ja säässä ei ollut mitään huomautettavaa, eli satula on ollut hyvä! Sitä olen aina stressaillut, että onkohan se nyt varmasti sopiva.

Seuraava potilas

Sitten Dreamer. Dreamerille on aina joskus otettu hieroja, mutta siitä on joka kerta todettu, ettei se tarvitse hierontaa, sillä se liikkuu sillä tavalla ettei sille tule mitään "hierottavaa". Se kantaa itsensä hyvin ja liikkuu niin elastisesti, että se pitää ihan itse huolen ettei tule jumeja. Fiksu heppa.

Nyt oli sitten ekan kerran toisin. Dreamerin oikea puoli, eli se jossa jalkavamma on, oli selkeästi vasenta puolta huonompi. Lihakset oli jumissa, eivätkä niin vahvat/kehittyneet kuin vasemman puolen. Eli se on varonut oikeaa takajalkaa. Tätä olinkin osannut odottaa, ja juuri siksi halusin hierojan. Positiivista oli se, ettei sitä näyttänyt sattuvan käsittely, joten kipeä se ei ole. Ratsastaessahan Dreamer on liikkunut todella tyytyväisenä ja kivasti, lukuun ottamatta vinoutta ja heikkoa takapäätä. Sovimme, että joulun jälkeen otetaan heti uudestaan toinen hieronta, niin näemme mihin suuntaan kaikki lähtee tästä kehittymään.

Eli molemmat hevoset olivat oikeasti hieronnan tarpeessa. Toivotaan, että kumpikin lähtee tästä liikkumaan paremmin. Ratsastin seuraavana päivänä tosi kevyesti Dreamerin, ja ainakin siinä liikkui todella hyvin.

Hieronnan jälkeisen päivän ratsastus. Lopuksi menimme ottamaan kuvia kentälle, kun oli niin upea ilma.

Itsenäisyyspäiväratsastus, Dreamerillä Suomen värit varusteissa.

Dreamer on aina ollut valokuvauksellinen.

Hierotaanko teidän hevosia säännöllisesti?

Ensimmäinen valmennus Dreamerin kanssa

Vanha kuva vuodelta 2015. Ei ollut tähän hätään mitään hyvää uutta kuvaa.

Dreamerin kuntoutus on jatkunut oikein hyvään malliin. Sitä on ohjasajettu tai juoksutettu 2krt viikossa ja ratsastettu 3-4krt viikossa. Töitä on pikkuhiljaa lisätty ja nyt ollaan päästy jo aika lailla normaaliin, tosin vielä vähän kevyeen, ratsastamiseen. Takapää on edelleen heikko, ja sitä koitetaan nyt vahvistaa puomeilla sekä erilaisilla muilla tehtävillä. Samoin poikittamiseen ja vinouteen kiinnitetään paljon huomiota. Dreamerin kunto on jo alkanut kasvaa, eikä se oli ihan niin uitettu koira liikutuksien jälkeen.

Eilen menin nyt ensimmäisen kerran koulutunnille sitten Dreamerin kaatumisen. Eli viimeksi oltu tunnilla n. 10kk sitten. Ajattelin että nyt kun Dreamerin kanssa pystyy jo aika hyvin ratsastamaan, niin olisi hyvä aika käydä sen kanssa valvovan silmän alla, niin saisi ammattilaisen mielipiteen menosta. Eilen kun menin tallille, niin kaduin tätä päätöstä. Ajatus tunnille menosta sai minut jännittämään ja stressaamaan. Vaikka siinä ei olisi ollut mitään jännitettävää, mutta silti joku siinä ahdisti.

Laittaessani Dreameriä kuntoon, se herkkänä hevosena tunsi heti minun olevan hermostunut, joka tietenkin myös tarttui hevoseen. Se ei meinannut antaa harjata itseään, peruutti ja väisti karkuun. Tiesin heti, että tämä epänormaali käytös johtuu ainoastaan omasta mielentilastani. Hienoa. Mua ei ollut jännittänyt Dreamerin käyttäytyminen, mutta nyt kun hevonen oli todella hermostunut, niin aloin totta kai sitten sitäkin ahdistumaan. Dreamer on aina huomannut, jos ratsastaja ei ole hyvässä mielentilassa, ja reagoi siihen temppuilemalla. Aiemmin jos itselläni on ollut huono päivä, niin olen todennut parhaimmaksi liikuttaa Dreamerin muuten kuin ratsastamalla, sillä tiedän ettei ratsastuksesta tulisi mitään.

Ja eikun maneesiin. Dreamerin ilme kertoo ettei ollut ihan vakuuttunut ratsastamaan menosta.

Maneesiin tultuamme Dreamer oli hermostunut, mutta hetken kun oltiin taluteltu, niin se rentoutui. Ja turhaan stressasin, tunti sujui nimittäin todella hyvin! Eikä mitään temppuiluja. Ravissa alkuun menimme koko uraa, ja lyhyillä sivuilla kokosin ravia ja pitkällä sivulla ratsastin hieman eteen. Tässä tärkeänä osana, että takapää oli kunnolla mukana, ja etupää oli kevyenä. Hyvää treeniä takaosalle.

Seuraavaksi tehtävä vaihdettiin niin, että käänsin lyhyeltä sivulta vähän keskipisteen jälkeen radan pituussuuntaan, ja ratsastin suoraan kohti toista lyhyttäsivua. Tehtävänä oli saada vino hevonen menemään suoraan. Tämä onnistui tosi hyvin, niin lisäsimme siihen kaksi käyntisiirtymistä. Ensimmäinen siirtyminen heti kun olin kääntänyt Dreamerin linjalle, ja toinen linjan loppupäässä. D siirtyi käyntiin todella pehmeästi pelkällä istunnalla, siinä mietin että on Viggon kanssa vielä pitkä matka ennen kuin tekee ne noin hyvin. Käynti jäi alkuun Dreamerin kanssa vähän hitaaksi, mutta parani kyllä lopulta.

Laukassa alkuun mentiin hetki isolla ympyrällä, josta siirryimme tekemään samaa suoristustehtävää mitä teimme ravissa, ilman siirtymisiä. Tämä sujui oikein hyvin, emmekä kauaa tehneet laukassa tätä, kun kumminkin tehty jo aika paljon ensimmäiselle tunnille.

Nyt kun olen ratsastanut taas Dreamerillä, niin huomaan että oma istuntani on aika hakusessa. Dreamer ja Viggo ovat ihan erilaisia malliltaan, ja nyt tauon jälkeen en osaa istua kunnolla Dreamerin selässä. Se on varmaan puolet kapeampi kuin Viggo, ja on tosi lyhyt muutenkin. Omat jalat pitäisi saada Dreamerin kanssa saada pidemmiksi, ja itseni ryhdikkäämmäksi. Eilenkin jaloilla haparoin, että missä Dn kyljet oikeen on, tuli sellainen olo että sieltähän putoaa tosi helposti pois. Dreameriä myös täytyy ratsastaa eri lailla, se on enemmän pohkeelle jumittava hevonen, joten pohkeiden täytyy olla enemmän irti, että käyttää vain tarvittaessa, kun taas Viggolla niiden pitää olla kevyesti ympärillä, kun se taas juoksee pohjetta karkuun. Mutta eiköhän tämä tästä lähde sujumaan.

Tässä pieni pätkä eiliseltä tunnilta

Tunnin jälkeen Dreamer oli hieman hiestä märkä ja päätti sitten ottaa turvekylvyn.

Näyttää vähän suklaatryffelyltä kuorrutteen kera

Kivalta näytti meidän hieno Back on Track-loimi

Loppuun vähän rapsutuksia ja hellyyttä naapurin kanssa. Dreamer on 160cm korkea, en tiedä paljonko tuo jättiläinen on.