torstai 19. lokakuuta 2017

Virkeitä hevosia

"Kaikista maailman hevosten omistajista mä sain tän idiootin"
Syksy on saapunut ja niin myös kylmemmät ilmat. Minä en tykkää, mutta tuntuu vähän siltä, että meidän hepat vähän tykkäävät. Tai ainakin on taas se aika, kun niistä tulee hieman turhan pirteitä, ja tämä virkeys näkyy lähinnä huonossa mielessä kuin hyvässä.

Viime sunnuntaina oli aivan mielettömän kaunis syyspäivä. Aurinko paistoi, oli lämmin ja taivas sininen. Ajattelin että nyt on täydellinen päivä lähteä kokeilemaan kävelemään Viggolla vähän lähimaastoihin yksin. Olemme siis aina maastoilleet muiden kanssa. Rentoa kävelyä ja hyvä mieli - niinhän sä kuvittelet! Ajatteli Viggo.

Ongelmat alkoivat jo heti tallin pihassa noustuani selkään, Viggo oli sitä mieltä, ettei uskalla kävellä maneesin vieressä olevien heinäpaalien ohi. Niiden paalien, jotka ovat aina olleet siinä samassa kohtaa. Pitkän neuvottelun jälkeen onnistuimme ohittamaan paalit, ja jatkamaan matkaa n. 10 metriä, jolloin kohtasimme pienen sillan. Sillan, jonka olemme ylittäneet monta kertaa. Tämä myös oli tällä kertaa pelottava, mutta sain melko nopeasti Viggon kävelemään sen yli. Tästä kiertelimme jonkin aikaa lähipolkuja, hyvin jännittyneenä ja jäimme useaa asiaa kauhistelemaan.

"Minäkö muka villi? Pois se minusta!"
Yhtäkkiä Viggo pysähtyi kuin seinään, ja jäi pää pystyssä puhisemaan ja tuijottelemaan metsään. Olin varma, että siellä olisi peura, mutta väärässä olin. Joku oli ripustanut lyhyen matkan päähän metsään sähkönsinisen riippumaton, ja sieltä joku kurkisti meitä niin että vain pää juuri ja juuri pilkahti maton sisäpuolelta, ja pian sujahti takaisin piiloon mattoonsa. Jäimme tätä tuijottelemaan joksikin aikaa - Viggo kauhusta ja minä ällistyksestä. En todellakaan tiedä minkä ihmeen takia joku oli sinne päättäny riipustautua. Välillä pää varovasti kurkkasi, joko olisimme jo matkanneet matkaa.

Samalla kuulin edeltä kauempana olevalta rauniokoiraradalta kovaa haukuntaa, eli siellä oli menossa koirien jotkut kokeet. Meidän tarkoitus oli olla matkana sinne, mutta totesin itselleni sen olevan todella huono idea Viggon ollessa näin pinkeä. Ratsastuspolku menee nimittäin koiraradan vierestä, ja siellä voi tapahtua mitä vain ampumisesta räjäytyksiin saakka. Joten ainoa vaihtoehto oli kääntyä ympäri, eikä sekään vaihtoehto ollut paras. Sanomattakin selvää, että kun lähdin kääntymään ympäri, niin Viggo teki äkkikäännöksen ja ampaisi hirveää kyytiä kotiin kohti. Onneksi sain sen kuitenkin melkein heti hallintaan, ja vähän rauhoitettua. Tämän jälkeen päädyin tulemaan selästä alas, ja siirryimme maneesiin rauhoittumaan. Lopulta sain sen rennoksi, ja jäi hyvä maku tästäkin kerrasta.

Se siitä mukavasta maastosta. Better luck next time.



Maneesissa päätin vähän siedättää Viggoa jänniin asioihin pinoamalla lötköpuomeja sen päälle. Ei haitannut.
Dreamer on käyttäytynyt ihan mallikkaasti. Silläkin vähän kuitenkin "pöllöenergiaa", joka näkyi tällä viikolla kentällä juoksuttaessa. Siitä näki ettei sillä ollut varsinaisesti virtaa liikkua eteen, mutta keksi kyllä tekosyitä temppuiluun. Samana päivänä päätimme juoksuttaa myös Viggon, joka oli selkeästi sen tarpeessa myös. Loppuun Parhaat pätkät videoina, nauttikaa!







"Minäkö vireä?"


Onkos muiden hevosilla havaittavissa syyspirteyttä?

torstai 12. lokakuuta 2017

Stressiä ja stressiä


Stressiä. Sitä viimeiset pari viikkoa ovat sisältäneet yllin kyllin. Nyt tulee aika rönsyilevä kirjoitus, enkä tiedä miten kaikesta nyt kirjoittaisi järkevästi.

Tosiaan tässä 2 viikkoa sitten meille ilmoitettiin, ettei Viggo voi enää jatkaa tarhaamista suokkitamman kanssa, koska asuivat eri tallirakennuksissa. Tämä oli meille molemmilla omistajille suuri harmistus, sillä hevoset tulivat toimeen keskenään todella hyvin. Meidän tallilla kaksin tarhaavat saavat ulkoilla koko päivän, kun taas yksin ollessa on puolpäivätarhaus. Viggo on elänyt ennen meille tuloa koko elämänsä 24/7 ulkona, eikä viihdy ollenkaan tallissa, joten sille on täysin ehdotonta olla kokopäivätarhauksessa.

Viime postauksessa oli video, jossa Viggoa kokeiltiin ekan kerran uuden hepan kanssa samaan tarhaan. Tuolloinen kokeilu ei mennyt ihan putkeen, mutta uskoimme sen johtuvan viereisessä tarhassa riehuvasta Dreameristä. Kokeilimme viime viikolla hevosia uudestaan samaan tarhaan (ilman Dn läsnäoloa), mutta ruunat eivät tulleet ollenkaan toimeen keskenään. Joten se siitä. Tallissamme on enää yksi vaihtoehto, jonka kanssa kokeilla Viggon kanssa tarhaamista. Kyseessä on saman kokoinen connemaratamma, nyt toivomme, että ne tulisivat keskenään toimeen, sillä muuten en tiedä mitä tehdä. Dreameriä en halua vielä riskeerata laittamalla yhteen Viggon kanssa. Lauantaina on Viggon ja uuden tamman ensitreffit alttarilla, eli samassa tarhassa.

Tuleeko susta prinssille morsian?
Dreamer tarhaa yksin, joten sekin on nyt joutunut puolpäivätarhaukseen. Sillä on nyt jalat turvotelleet, joka saattaa joko johtua lisätystä liikunnasta, tai siitä että joutuu nyt seisomaan puolpäivää tallissa. Ärsyttää. Olen tähän väliin antanut sille nyt vähän "lomaa" ja käynyt lähinnä kävelyttämässä, nyt loppuviikosta vähän taas enemmän liikutusta, katsotaan jos viikonloppuna uskallan sen selkään kävelemään.

Viggosta huomaa että sille on ollut liikaa viime viikkojen muutokset. Siitä näkee, että se on stressaantunut, eikä oma iloinen ja rauhallinen itsensä. Meidän talliin tuli myös heinäautomaatit käyttöön, joita osa hevosista pelkää, ja se aiheuttaa vähän levottomuutta. Samoin talli on nyt ensimmäisen kerran täysi, ja siitä johtuen tallikaan ei ole niin rauhallinen enää. Niin uskon, että nämä kaikki muutokset lyhyessä ajassa ovat saaneet pienen ponin pään pyörälle.

"Voi kun olisin ulkona"
Koitan nyt keksiä hyviä ratkaisuja Viggon suhteen. Toivotaan että se tulisi toimeen uuden tamman kanssa, ja ne saisivat alkaa yhdessä tarhaamaan koko päivää. Se varmasti jo helpottaisi tilannetta huomattavasti. Mulle tärkeintä on, että kummallakin hepalla on kaikki hyvin.

Loppuun laitan vaan satunnaisia kuvia jotka jäänyt aiemmin laittamatta. Tästä tuli nyt vähän tälläinen "purkaus" postaus, mutten parempaakaan tähän hätään pystynyt kirjoittamaan.

Muutama kaunis syyspäivä on sattunut kohdalle sateiden väliin
Aina niin ihana näkymä
Kävelyllä metsässä.
Jännää

torstai 5. lokakuuta 2017

Ihmeitä tapahtuu! Dreamerin eka ratsastus 6kk saikun jälkeen.

"Kyllä mä edelleen tän tallin komein hevonen olen"
Vihdoin se päivä koitti, haimme viime lauantaina Dreamerin kotiin! Karkkilassa nähdessään meidän trailerin, päätti Dreamer ettei hän lähde täältä yhtään mihinkään, enkä sitten meinannut saada sitä kiinni tarhassa. Selvästi siis viihtynyt maalla. Lopulta kuitenkin antoi kiinni. Tämän jälkeen vähän aikaa ohjasajoin sitä, ja sitten lastattiinkin traileriin, johon se mallikkaasti käveli suoraan.


Saavuimme Espooseen ja Dreamerin astuessa ulos traikusta kuului saman tien iloinen hirnunta kaukaa tarhasta; Viggo huomasi heti, että hänen veli on tullut takaisin! Oli niin liikuttavaa katsoa, miten toinen oli niin onnessaan kaverin paluusta. Vein Dreamerin Viggon viereiseen tarhaan, jossa ne heti tervehti toisiaan iloisesti. Kyllä sydän suli.

Tässä kohtaa kokeilimme illalla myös Viggon tarhaamista uuden hevosen kanssa. Tämä oli virhe, sillä Dreamer olikin Viggosta todella mustasukkainen, ja kävi haastamassa koko ajan riitaa tämän uuden ruunan luona. Lopulta Dreamer onnistui villitsemään niin Viggon, tämän kaverin, ja loputkin ulkona olevat hevoset. Koitin mennä hakemaan Dreamerin sisälle häiritsemästä muita, mutta eihän se taaskaan antanut kiinni. Tilanne rauhoittui, kun Viggo ja tarhakaveru otettiin kiinni ja vaihdettiin takaisin eri tarhoihin. Kokeilemme niitä seuraavan kerran yhteen niin, ettei Dreamer ole ulkona samaan aikaan. Dreameriä ja Viggoa emme vielä uskalla laittaa yhteen, jottei Dn jalka vain rasitu liikaa, kun ne riehuvat niin paljon yhdessä.


Dreamerin loukkaantumisesta voit lukea mm. tapaturmasta tästä, ekasta ell käynnistä täältä, välitilanne tästä, tuomio täältä, leikkauksesta täältä.

Nyt Dreameriä on liikutettu ohjasajaen, sekä juoksuttaen suoralla uralla. Se on ollut todella rauhallinen ja kiltti. Eilen torstaina, oli sitten ensimmäinen ratsastus sitten maaliskuun. En itse halunnut olla eka joka sinne selkään menee, sen verran arka ratsastaja olen. Vaikken uskonut, että Dreamer mitään hurjaa tekisikään, mutta se olisi varmana reagoinut omaan jännitykseeni. Niinpä ihana valmentajani lupasi hypätä selkään.

Dreamer oli kuin enkeli. Se lähti tyytyväisenä liikkeelle, eikä tehnyt mitään tuhmuuksia. Sillä ratsastettiin n.20 minuuttia, jossa käyntiä, vähän kevyttäravia ja pätkät laukkaa. Mentiin pelkästään suoraauraa, ei yhtään kokoamista yms, niin kevyesti kuin mahdollista. Se liikkui puhtaasti, ja kuulema tuntui selästä käsin tosi hyvältä, ei ollenkaan jäykkä yms. Vasempaan suuntaan aavistuksen hankalampaa liikkua, siinä se takajalka on ulkojalkana.

Olin niin onnellinen kuin voi olla. Valmentajakin totesi, että nyt hän ymmärtää miksi päätin leikata jalan, niin hyvältä heppa tuntui. Valkku ei siis ollut aiemmin käynyt Dreamerin selässä.


Laitoin estevarusteet kun oli esteratsastaja.
Dreamer kasvatti maalla jo paksun talvikarvan, oli ihan märkä ratsastuksen jälkeen. Silläkin klippaus edessä.

Nyt sitten pitää maltilla jatkaa tästä eteenpäin. Muutamia kevyitä ratsastuskertoja viikossa, sen lisäksi ohjasajoa/juoksutusta, sekä kävelytystä. Ihan pikkuhiljaa etenemme. Toivotaan parasta.


Oikein super mahtavaa viikonloppua kaikille!

maanantai 2. lokakuuta 2017

Yksi syksyn tavoite saavutettu!


Meidän yksi syksyn tavoite (jonka unohdin listata aiemmin) oli, että saisimme yhestä kilpailusta tänä vuonna yli 60 prosenttia. Nyt eilen sunnuntaina tämä tavoite toteutui, kun osallistuimme Karkkilassa pidettyihin kouluratsastuskilpailuihin. Prosenteiksi tuli 61,932, joihin olin super tyytyväinen! Ja toinen tuomari antoi jopa 62.955%, ihan mieletöntä!

Torstaina tunnilla olimme harjoitelleet etenkin laukassa eteenpäin ratsastamista. Lauantaina mulla oli vielä Sarin koulutunti, jossa sama teema jatkui. Ratsastin tunnilla myös radan pari kertaa läpi, ja poni liikkui todella hienosti! Valmentajakin totesi, että jos tolleen saisin Viggon radalla ratsastettua, niin varmana pisteitä vaan satelisi. Molempien valmentajien ohje kisoihin oli keskittyä vain eteenpäin menemiseen. Jos Viggo liikkuu reippaasti, niin kaikki muut asiat sujuu ihan itsekseen siinä samalla.

Kisojen verkassa Viggo ei ollut ihan parhaimmillaan, siitä oli vähän veto pois (edellisenä päivänä rankka tunti) ja se vähän puri kiinni oikealle kuolaimeen. En ollut siihen ihan tyytyväinen, tosin se laukkasi oikein hienosti.

Verryttelyä
Tomerasti eteen
Radalla annoin sen mennä vähän pidemmällä tuntumalla kuin aiemmin, myös valmentajan ohje. Ja yllättäen tämä auttoi, ja Viggo pysyi rentona kun sai mennä vähän rennommasta muodossa. Se liikkui paljon paremmin eteen kuin aiemmissa kisoissa, ja pystyin ratsastamaan sitä paremmin. Tämä oli ensimmäinen kisa, jossa saimme suoritettua rikkeettömän laukkaohjelman! Fiilis radan jälkeen oli aivan mahtava! Tosin siinä kun ehdimme jonkin aikaa kävellä, kun odotimme tuloksia, aloin jo miettimään kohtia, jotka mun olisi pitänyt ratsastaa paremmin.

Mutta tosiaan hyvät prosentit tuli, ja olen hevoseen enemmän kuin tyytyväinen! Tästä on hyvä jatkaa.

Kuva radalta. Kuvaaja Haije.
Veryttelyssä

Radalla ravia

Loppuposeeraus