Dreamerin ohjasajoa. PS. Viggo ollut vuoden meillä

Herkkä hetki syksyisessä ilta-auringossa.

Nyt lauantaina koittaa se päivä, kun Dreamer palaa takaisin Espooseen! Jännää!

Viimeksi kun maanantaina kävin Karkkilassa Dreameriä katsomassa, mietin että on se hieman päässyt "metsittymään" maalla ollessaan. Sen harja sekä häntä on pitkä ja takkuinen, korvakarvat sojottavat joka suuntaan, ja karvakin muuttunut pörröiseksi. Ei hirveästi muistuta urheiluhevosta. Katsotaan jos lauantaina ehdin sitä vähän puunata ennen muuttoa.

Tein kentällä taas ohjasajoa. Viimeksihän D oli kuin ruutitynnyri, ja sinkoili koko ajan milloin mihinkin. Kentälle oli "harmikseni" tulossa myös ratsastamaan yksi ratsukko, ja pohdin voinko edes mennä sinne nyt samaan aikaan. Ratsastaja kyllä vakuutti, ettei hänen poni välitä jos vähän pompitaan. Lupasin häipyä paikalta, mikäli Herra D ei käyttäydy.

Suureksi yllätykseksi Dreamer käyttäytyi ihan mielettömän hyvin! Se oli sisäistänyt viime kerran ohjasajo-oppeja, ja toimi paljon paremmin kuin viimeksi! Nyt pystyimme työskentelemään uraa pitkin rauhallisesti. Suurimmaksi osaksi mentiin käyntiä, katsoin että käveli reippaasti ja teki hyvin kulmat. Väliin muutamia pysähdyksiä, jotka sujuivat mallikkaasti. Jopa suunnanvaihdot menivät jo kelvollisesti! Hieno poika! Lopussa otin kerran ravia koko kentän ympäri kumpaakin suuntaan uralla, se riitti tällä kertaa.

Olin tosi tyytyväinen Dreameriin ja sen liikkumiseen. Se liikkui todella rennosti ja mielellään, ja vieläpä puhtaasti. Näin on hyvä taas jatkaa seuraavalla kerralla. Aion lauantaina ohjasajaa sen ensin Karkkilassa ennen lähtöä, niin saa siellä rauhassa sen tehdä. Katsotaan jos sunnuntaina löytyy joku rauhallinen hetki Espoossa, niin kokeilen heti myös siellä ohjasajaa, en lupaa että menee siellä yhtä rauhallisesti.

Iloinen poika

Ja loppuun vielä: Viggo on tänään ollut meillä tasan vuoden! Niin se aika kuluu. Facebookiin kirjoitin näin:

Tänään hobittihevonen on ollut vuoden meillä. Tähän vuoteen on mahtunut kaikenlaista:

Viggo on mm. riuhtonut monta kertaa itsensä irti juoksuttaessa, karannut tallista, murtanut 2krt varpaat, mennyt pari kertaa laidunten sähköaitojen läpi..Se on tuhonnut melkein kaikki Dreamerin ulkoloimet tarhassa, ryöstää maastossa, jännittää kisoissa niin että ollaan aina vikoja...

Mutta se on myös maailman paras poni. Se on kiltti ja seurallinen, sen selässä on aina turvallinen olo, se oppii kaiken super nopeasti ja on aina hyvällä asenteella menossa. Sen kanssa on päässyt tekemään asioita, mitä en pitkään aikaan ole uskaltanut tehdä. Viggolla voisin lähteä ratsain viemään sormuksen Mordoriin

Ylemmässä kuvassa olen koeratsastamassa Viggoa Pärnussa, ja alempi kuva viime lauantailta kisoista.

Hups, opettelin väärän kouluohjelman!

Lauantaina 23.9 oli taas vuorossa uudet kilpailut. Torstain koulutunnilla treenasimme radan juttuja, ja ne sujuivat tosi hyvin. Perjantaina aioin vain verkata Viggon nopeasti ja sitten käydä radan pari kertaa läpi. No, heti alkuun V ahdistui kun kentällä juoksutettiin aika pinkeää hevosta samaan aikaan. Tämä "tila" jäi sitten Viggolle päälle, ja oli todella hankala koko ratsastuksen ajan. Kun koitin laukata ihan vain suoraa uraa, niin poni vain hyppi poikittain paikallaan, ja kun käskin menemään eteenpäin, niin vaihteli vain laukkoja...Piti monta kertaa pysähtyä laskemaan hitaasti kymmeneen, jotten menettäisi täysin hermoja. Lopulta sain sen laukkaamaan normaalisti kerran kentän ympäri, niin päätin lopettaa siihen ratsastamisen, ennen kuin se lähtee taas menemään huonosti. Mutta ei kauhean hyvä maku jäänyt ratsastuksesta, enkä ollut hyvillä mielillä lähtemässä seuraavana päivänä kisoihin.

Perjantai-iltana äitini kysyi kisapaikan osoitetta. Menin katsomaan sen kisakutsusta, ja samalla huomasin että kutsun lopussa lukee "huom. Rata A"...Mietin että miksi ihmeessä on pitkärata, kun kouluohjelma on lyhyen B-radan ohjelma. Pian pieni kauhukuva tuli päähäni, ja aloin googlaamaan, ja kyllä, on olemassa kaksi ihan saman nimistä kouluohjelmaa, joista toinen ratsastetaan B-radalla ja toinen A...Voi helvetti. Ja tietenkin olin opetellut sen helpomman ohjelman, ja oikea rata oli paljon vaikeampi kuin se, mitä oltiin harjoiteltu. Siinä sitten perjantaina klo 23.30 aloin opettelemaan täysin uutta kouluohjelmaa, jota en ollut ikinä ratsastanut.

Valmiina lähtöön!

Aamulla lähdettiin matkaan. Tällä kertaa mukana oli myös Viggon tyttöystävä, eli hänen tarhakaverinsa suomenhevostamma Tubuna. Poika oli selvästi tyytyväinen, että oli naisseuraa mukana.

Kisapaikalla Viggo oli normaalia pörheämpi, varmaan piti Tubunalle vähän esittää "hurjempaa" kuin on. Oltiin molemmat heti luokan alussa, niin oli ihana verytellä, kun kisapaikalla ei ollut kuin yksi ratsukko meidän lisäksi. Verkassa Vibu ei ollut ihan parhaimmillaan avuilla, vähän vänkä ja vastahakoinen, mutta ihan ok:sti liikkui silti.

Siirtyessämme radalle, tuli taas pieni jännityksen poikanen voikkoon poniin, ja eteenpäinpyrkivyys katosi samalailla kuin ennenkin. Jälleen sen liike jäi paikoilleen, ja tunsin heti että jos liikaa painostan pohkeella, niin se nostaa vain laukan. Niinpä päätin alkutervehdyksestä liikkeelle lähtiessä antaa sen mennä hetken semmoista poikittaista jumitusravia, jonka jälkeen pikkuhiljaa varovasti pohkeella pyysin eteenpäin. Raviosuus menikin taas ihan kivasti, tuli pari seiskaakin.

Laukkaohjelmassa oli samoja ongelmia mitä nyt on joka kerta ollut. Mutta siinä oli tällä kertaa myös hyviä pidempiä laukkapätkiä, joihin olin jo tosi tyytyväinen. Ja saatiin jopa 6 toisesta keskilaukasta, mikä on jo hienoa, sillä emme ole koskaan kotona varsinaisesti treenannu keskilaukkaa! Vasen laukka meni reippaasti ja jo vähän pyöreänäkin, ja olin varma että saan ratsastettua sen ilman rikkoja loppuun asti. Valitettavasti a-päädyssä lyhyellä sivulla Vibu meinasi että hän lähtee tästä sisääntuloaukosta pois radalta, niin jouduin tekemään korvaajan liikkeen, josta se sitten tipahtikin raviin. Tuon jälkeen olisi pitänyt vielä pitkä sivu laukata, mutta poni nosti aina vain väärän laukan, joten se oli siinä. Lopputervehdykseen se sentään ravasi nätisti ja saatiin siitä 7.

Verkassa

Radalla voltilla

Vaikka emme taaskaan saaneet hyviä pisteitä, olen silti oikein tyytyväinen rataan. Ensinnäkin muistin radal ja selvisimme siitä kuitenkin ihan kelvollisesti, ottaen myös huomioon miten huonosti edellisen päivän ratsastus oli mennyt. Tuomari tuli luokan jälkeen juttelemaan kanssani ja harmitteli Viggon jännittämistä. Kehui, että se aina välillä väläytteli oikein hienoja pätkiä, niin kun sen vaan saa rennoksi radalla, niin alkaa pisteitä sadella. Olin tosi iloinen näistä kommenteista.

Nälkä kasvaa syödessä, ja ilmoittauduin jo seuraaviin kisoihin, jotka ovat nyt sunnuntaina 1.10. Toiveissani on edelleen, että saisimme tänä vuonna yksistä kisoista 60%. Tämä on täysin mahdollista, täytyy vaan nyt oikein panostaa laukkoihin.

Kuulumiset, kisasuoritus, Dreamerin kuntoutus

Viggo hienona lauantaina

Hei taas! Blogin "kesätauko" on ohi ja nyt koitetaan taas säännöllisesti alkaa postaamaan. Tauon aikana olin tosiaan itse lomalla Espanjassa, ja tämän aikaa myös Viggo sai lomailla rauhassa laitumella, kuten myös Dreamer. Kun palasin kotiin, niin oli ihana hypätä seuraavana päivänä suoraan Viggon selkään, ja se toimi kuin unelma! Oli ehkä saanut "muutaman" lomakilon, vaikka olin pienentänyt sen ruokamäärän tuoksi ajaksi. Dreameriä menin myös pian katsomaan, ja silläkin oli kaikki hyvin.

Viggon kanssa ollaan taas aloitettu ahkera treenaaminen. Nyt kun se on tasoittunut todella paljon, ja on tosi kiva ratsastaa, niin ollaan keskitytty siihen, että se oikeasti liikkuu reippaasti ja käyttää myös takajalkojaan. Ravissa se väläyttelee jo oikein hyvää liikettä, ja selässä on kiva istua. Myös pohkeenväistöt ja avot sujuvat koko ajan paremmin, välillä nyt vähän saattaa vängätä vastaan jos on jäykempi suunta.

Laukannostot se tekee näppärästi niin käyntistä kuin ravista, näihin olen oikein tyytyväinen. Laukka on muutenkin jo kehittynyt lisää, nyt se pystyy jo paremmin säilyttämään sen ympyröillä ja kaarteissa. Laukka on silti edelleen vaikein ja "huonoin" askellaji, vaatii vielä paljon työtä. Alkuun Viggolla on parempi vähän laukata oikein eteen suoraa uraa, jonka jälkeen sen moottori sitten käynnistyy kunnolla.

Syksyn/loppuvuoden tavoitteita olisi saada vielä voimaa lisää takapäähän ja laukkaa vahvemmaksi. Koulun lisäksi vähän enemmän taas kavaletteja sekä maastoilua. Ja poni saisi hieman tuosta laihtua. Siinä on jo sopivat tavoitteet, niihin voidaan päästäkin.

Vähän temponlisäystä

Harja ja likainen häntä hulmuaa

Pätevän näköinen poni!

Oltiin viime sunnuntaina 17.9 harjoituskoulukisoissa lähitallilla, luokkana helppo C, harrasteluokan kouluohjelma. Olin innoissani lähdössä kisoihin, sillä rata oli tosi helppo ja siinä ihan pienet pätkät laukkaa, joten uskoin että voisimme saada kerrankin ihan hyvät prosentit. Alkuviikosta tietenkin tulin kipeäksi ja makasin kotona kuumeessa, eli en päässyt tallille ollenkaan. Alun perin mun piti mennä myös lauantaina toisiin kisoihin, mutta ne peruin, koska en olisi ehtiny kertaakaan treenaamaan niihin.

Sunnuntaina menin kuitenkin kisoihin, en malttanut jättää väliin, vaikken vielä terve ollutkaan. Verkka oli kentällä, joka oli todella huonossa kunnossa. Siinä oli vesilammikoita, oli ihan märkä, upottava ja liukas. Vähän pelotti siinä ratsastaa, mutta ihmeen hyvin Viggo siinä liikkui. Viggo oli heti ihan rento ja sain sen liikkumaan hyvin eteen, olin ihan innoissani. Siirryimme maneesiin odottamaan vuoroamme edellisen ratsukon suorituksen ajaksi. Heti kun Viggo astui maneesiin, tunsin kuinka se jähmettyi, ja kaikki eteenpäinpyrkivyys lähti.

Raviohjelmat se suoritti ihan ok, muttei liikkunut niin reippaasti kuten kentällä. Käyntisiirtymisen jälkeen tunsin että se alkoi vähän jumittaa, joten annoin vähän napakammin pohjetta, josta seurasi välitön laukannosto, ja sen jälkeen hyvin ahdistunut säheltävä ja poikittava poni. Juuri ennen oikeaa laukannostoa, tietenkin. Laukannostossa Viggo tietenkin sitten nosti väärän laukan, sain melko pian korjattua sen oikeaksi, ja sitten se laukkasi ihan nätisti loppuympyrän. Myös toisessa nostossa nosti vääränlaukan, arg. Onnistuin korjaamaan heti oikean laukan, mutta Viggo ei liikkunut eteenpäin, vaikka kuinka yritin. Mentiin sitten sellaista hirveää hidastettua ravin ja laukan sekotusta, kyllä otti pannuun. Olin ollut niin varma, että tällä kertaa saisin sen laukkaamaan radalla hyvin. Laukoista tuli 3 ja 4, jotka tietty pudotti lyhyellä radalla pisteet alas.

Olin tosi tyytyväinen sen keskikäyntiin. Käveli ihan rentona, venytti niin askelia kuin kaulaa, ei kiirehtinyt. Tuomarin mielestä olisi saanut mennä rohkeammin. Tässä olin eri mieltä, ihan riittävästi liikkui mielestäni, etenkin kun oli kyse harjoituskilpailujen helppo c- luokka. Mutta tässä on aina näkemys- ja mieltymyseroja.

Saatiin kuitenkin muutamat seiskat, ja yleisesti olin silti tyytyväinen suoritukseen, vaikkei se ollut sellainen mitä olin ajatellut. Tuli 57 ja rapiat prosenteiksi, ihan jees. Nyt pitää miettiä menenkö vielä yhdet kisat tänä kautena, vai annetaanko olla. Täytyy keksiä jokin suunnitelma, miten Viggon saisi laukkaamaan radalla.

Pakollinen kisaposeeraus

Näyttämässä Viggolle mun vanhat tutut paikat

Dreamerille kuuluu tosiaan myös hyvää. Juttelin eläinlääkärin kanssa, ja nyt voimme alkaa Dreameriä kuntouttamaan varoivaisesti ja maltilla. Päätimme näin ollen, että Dreamer siirtyy ensi kuussa takaisin Espooseen. Toisaalta olisin halunnut pitää sen Karkkilassa, jossa se saa olla ihan koko päivän ulkona, ja siellä olisi paljon rauhallisempaa aloittaa kuntouttaminen. Mutta valitettavasti sinne alkaa meiltä vähän alle tunnin, niin mun aika ei riittäisi mitenkään käydä siellä tarpeeksi useasti.

Katsotaan, kuinka villi Dreamer taas Espoossa on. Kokeilin viimeksi Karkkilassa vähän ohjasajaa sitä, ja toimi siinä ihan ok. Ajattelin nyt alkuun sitä ohjasajaa ja juoksuttaa kevyesti suoria uria, näkee sitten millä mielellä on. Sitten voi alkuun lopuksi mennä vaikka kävelemään vähän selästä käsin. Myönnän että pikkaisen jännittää, onhan sillä ollut nyt puolen vuoden tauko liikutuksesta, ja muutenkin on energinen ja luonteikas hevonen. Sitten jos tuntuu siltä, niin pyydän jonkun valmentajan menemään sillä ekat ratsastuskerrat, kevyesti tietenkin. Mutta katsotaan.

Kinner näyttää siis olevan ihan ok, siitä on turvotus lähtenyt tosi hyvin. Eläinlääkäri sanoi, että vasta kun aletaan pikkuhiljaa liikuttamaan, niin näkee reagoiko jalka siihen ja kestääkö se ratsastusta. Sormet ristiin.

Hyvässä kunnossa se on edelleen

Nyt on uudet omat ohjasajovälineet. Turpahihnan olin viimeksi ottanu mukaan Viggolle, enkä tietenkään muistanut tuoda sitä nyt takaisin.

Olin varautunut siihen, että Dreamer sanoisi suuren vastalauseen härveleistä, mutta ihme kyllä meni kiltisti!

"OMG äiti tuolla on joku IHMINEN" ja tästä seurasi laukkalähtö suoraan mua päin.

Tässä nyt oli vähän liiankin pitkä ensimmäinen postaus. Toivottavasti jaksoitte lukea :)