Avoja ja laukkaa

Juhannuskuva

Mulla oli viime viikon puomitunnin jälkeen suunnitelmana treenata kunnolla laukkaa, jotta seuraavalla tunnilla voisin näyttää, kuinka ollaan harjoiteltu. Mutta toisin kävi, tässä välissä en ratsastanut itse ollenkaan Viggolla, joten mentiin sitten "kylmiltään" eilen taas tunnille. Huomaan, että olen itse aina huonoimmillani tunnilla, mikäli en ole päässyt ponilla ratsastamaan edellisinä päivinä. Silloin menee aina alussa enemmän aikaa päästä "rytmiin" ja yhteisymmärrykseen Viggon kanssa.

Eilisen koulutunnin uusi asia oli avojen harjoitteleminen, jota emme ole juurikaan tehneet. Harjoituksessa ratsastimme reilusti uran sisäpuolella. Ensin tehtiin lyhyensivun toiseen kulmaan voltti, josta jatkettiin "samalla taivutuksella" sitten pitkääsivua pitkin. Tärkeää oli pitää linja, katsoa että poni liikkui eteenpäin, ja ulko-ohjalla pidettiin huoli ulkolavasta. Viggo ymmärsi mistä on kysymys tosi nopeasti! Vasen kierros oli selkeästi hankalempi, siinä alkuun pisti vastaan ja lähti kiemurtelemaan, mutta muutaman kerran jälkeen siihenkin suuntaan homma onnistui.

Laukat meni paremmin kuin viimeksi, muttei niin hyvin kun olisin halunnut. Viggo on selvästi nyt jäykempi vasemmalle, mikä näkyi myös laukassa. Vasemmassa suunnassa mielellään nostaisi oikean laukan, tai sitten nosti vasemman, mutta pudotti siitä pian raviin. Oikeaan suuntaan ero oli aivan huomattava, tuli todella hienoja "säpäköitä" nostoja ja laukkasi paremmin eteen.

Kotiläksyksi treenata taivuttelua sekä laukata kunnolla eteen.

Sunnuntaina meillä on taas kisat, tällä kertaa suuntaamme Siuntioon. Luokkana on He C eb special, joka on ratana lyhyt ja helppo. Tavoitteena on saada laukat ilman rikkoja. Nyt torstaina ja perjantaina treenaan rataa, ja lauantaina menen kaverin kanssa maastoon, saadaan siellä laukattua kunnolla eteen, ja muutenkin poni näkee vähän maailmaa, niin ehkei niin jännittäisi kisoissa seuraavana päivänä.

Tähystysleikkaus, hengissä selvittiin!

I´M ALIVE! SELVISIN HENGISSÄ!

Viime torstaina aamulla lähdimme viemään Dreameriä klinikalle. D oli hyvin pirteällä tuulella ja kovin nälkäinen, kun ei ollut saanut syödä 12 tuntiin mitään. Saimme hepan suoraan traikkuun ja sitten alkoi matka kohti klinikkaa. Ja tässä kohtaa jännitys ja ahdistus pääsi valloilleen.

Apua tuolla on meidän traileri!

Nyt sen trailerin takaluukku aukes!

Nyt ne huutaa että pitäis mennä tonne!

Valmiina traikkuun menoon. Hieman ehkä nähtävissä omistajan jännitys..

Klinikalla Dreamer vietiin karsinaan, jossa se jäi odottamaan leikkaukseen pääsyä. Sen leikkaava lääkäri oli erittäin kokenut henkilö, joten siihen olin oikein tyytyväinen. Oli kuitenkin kamala jättää poika sinne yksin. Meille sanottiin, että soittavat aiemmin jos tulee jotain ongelmia, muuten vasta myöhemmin illemmalla, kun Dreamerin voi hakea kotiin.

Sinne se jäi..pakosuunnitelmaa tekemään..

Olisikohan kello ollut noin neljä, kun puhelin soi, että voimme tulla hakemaan Dreamerin kotiin. Leikkaus oli mennyt hyvin, ja kinner oli näyttänyt paljon siistimmältä, mitä kuvat olivat antaneet ymmärtää. Leikkauksessa oltiin siistitty kinnertä mahdollisimman paljon, ja lopputulos oli ollut aika hyvä. Eläinlääkäri sanoi, että voidaan olla varovaisen toiveikkaita siitä, että Dreamer voitaisiin saada vielä ratsastuskäyttöön! Ihan mieletöntä! Tämä vuosi tosin menee nyt todennäköisesti toipuessa, mutta se ei mua haittaa, otetaan ihan rauhassa vain.

Nyt aluksi Dreamer on viikon sairastarhassa, eikä mitään muuta liikkumista. Sen jälkeen sitä aletaan taluttamaan kaksi kertaa päivässä 10min. Viikko tämän jälkeen talutetaan max. 30min päivässä. Ja kun viikko on taas mennyt, niin se saa mennä laitumelle, jolloin ei juuri muuten sitä liikuteta. Ja on 2 kuukautta laitumella. Siinä on tämän hetkinen suunnitelma, sitten katsotaan mikä on tilanne laidunloman jälkeen, että voiko alkaa jollain tapaa kuntouttamaan, vai pitääkö vielä jatkaa lomailua.

Dreamer siirtyy laidunajaksi meidän tutulle pienemmälle tallille toipumaan. Tulee sitten takaisin kotitalliin, kun kuntoutus alkaa.

Fiilikset ovat tällä hetkellä hyvät. Minulla ei ole kiire mihinkään ja haluan hoitaa Dreamerin kuntoon rauhassa. Nyt vain päivä kerrallaan otetaan ja koitetaan nauttia kesästä :)

Kotiin hakemassa. Dreamer vielä hieman lääkepöllyssä.

Ruokinta aloitettiin lesevedellä ja lesemössöllä.

Näin siistit tikit ja haavat.

Yhteensä 4 tikkiä

2 viikkoa paketissa.

Kun laiskottaa

Hepat ovat saaneet olla pari viikkoa laitumella, ja sen kyllä huomaa. Viggo on selvästi ollut väsyneempi, ja ratsastaminen on ollut melko työlästä. Toivon, että se alkaisi pian "tottumaan" laiduntamiseen, ja energiaa riittäisi muuhunkin kuin vain syömiseen.

Viime kisojen jälkeen ei ole tapahtunut mitään sen kummoisempaa. Kävimme yhtenä päivänä taas maastossa ja toisena ollut puomi- ja kavalettitreeniä.

Viimeksihän maastossa en päässyt kunnolla rentoutumaan juuri ollenkaan, kun Viggo oli ihan koko ajan ihme täpinässä ja ottamassa lähtöjä. Nyt lauantaina olimme juuri saanet hepat haettu laitsalta talliin, kun ihmettelimme että mikä ääni alkoi yhtäkkiä kuulumaan. Ja se ääni lähti rankkasateesta. Kuin suoraan olisi joku kaatanut saavista vettä. Ja sitten jyrähti. Ja tuota jatkui noin tunnin verran. Luulimme jo, että täytyy jättää maasto väliin, mutta sitten sää hieman selkeni, ja lähdimme tihkusateessa maastoon. Sekä itse, että maastokaverini oli pukenut kunnon hellesäänvarusteet päälle, mutta onneksi löysin auton takakontista meille molemmille sadetakit. Taas näki että kannattaa jättää tavaroita lojumaan autoon, kuulitko äiti!?

Varusteena edelleen pelhamit, nyt deltaohjalla.

Tällä kertaa oli todella mukava maasto! Viggo oli paljon rennompi, ja ratsastajakin sai nauttia olostaan! Tietenkin vähän piti jotain säätää, mutta sitä ei lasketa. Metsäreitti oli ehtinyt kastua kunnolla sateesta, joten saimme ylittää melkoisia lammikkoja, ja yhden kohdalla Viggo olisi halunnut ottaa kylvyn.

Takaisin kotipihalla. Päivän väriteema oli punainen ja sininen.

Sunnuntaina oli puomi- ja kavalettitunti. Vibu oli vähän väsynyt taas, mutta lopussa ihan ok tuntuinen. Tässä pari lyhyttä videota.

Jännitystä ja kuumotusta

Semmoiset oli fiilikset meidän lauantain kisoista. Kisapaikalla oli ihan hirveän hiostavan kuuma sää. Olimme ajoissa paikalla, ja taluttelin Viggoa kisa-alueella, poni käyttäytyi hyvin. Kävin zekkaamassa kentän pohjan. Alun perin ajatuksenani oli, että verkkaisin kentällä ensin 15min, ja sitten toiset 15min maneesissa ryhmäveryttelyssä, jonka päätyttyä pääsisin suoraan radalle. Kenttä olikin sateen jälkeen todella pehmeä ja upottava, joten tein päätöksen, ettei siinä kannata ratsastaa ollenkaan. Muutenkin jo kuuma ilma joka vie hevosen energiaa, sitten jos vielä ratsastaisi raskaalla pohjalla, lähtisi viimeisetkin energian rippeet hepasta pois. Lyhyessä veryttelyssä ei Viggo pääsisi niin väsähtämään, mutta riskinä oli, ettei se lyhyessä verkassa ehtisi rentoutua ja tulla kunnolla läpi avuille.

Vihdoin meidän veryttely alkoi. Ja Viggo päätti sitten olla paljon jännittyneempi, kuin viime kisoissa. Sitä ahdisti tuomarinpääty, jonne oltiin ajettu kaksi autoa tuomareita varten. Viime kisoissa kouluaidat olivat vain lyhyilläsivuilla, niin nyt oli suuri järkytys kun valkoiset aidat ympäröivätkin koko alueen. Mitään muiden silmille dramaattista ei Viggo tehnyt, mutta sain tehdä töitä sen eteen, että poni pysyi aitojen vierellä ja että se meni tuomaripäätyyn. Jännitys myös lamauttaa Viggon, jolloin se jää vain paikoilleen kipittämään, eikä oikein kykene tekemään mitään. Lisäksi muutamilla toisilla ratsukoilla oli vähän ratsastussäännöt hukassa, sekä käyttivät vähän enemmän raippaa apuvälineenä, niin se lisäsi pienen ponin ahdistusta.

Videosta napatut kuvat radalta

Radalla meno ei muuttunut parempaan. Viggo oli koko radan jännittynyt, eikä sen takia liikkunut kunnolla eteenpäin. Ekassa ravitemponlisäyksessä se yritti koko ajan vain nostaa laukan. Kuukausi sitten Viggo ei osannut peruuttaa, joten olin todella tyytyväinen peruutuksesta saamaamme 5.5! Käynti oli todella lyhyttä ja jännittynyttä, puolessa väliä kokorataleikkaata poni oli sitä mieltä, ettei halua mennä tuomaripäähän enää (sama muuten tapahtui viime kisoissa käyntiosuudella).

Ja laukkaosuushan oli täysi vitsi. Siinä vaiheessa oli kuumuus ja jännitys tehneet tehtävänsä, ja Viggolta loppui voimat. Laukassa se mm. pudotteli raviin, nosti väärää laukkaa, vaihtoi laukan vääräksi jne. Yhtä sähläystä koko homma, vaikka kuinka yritin ratsastaa sitä eteen. Laukasta saimme numeroita 2-4, jotka tietenkin tiputtivat pisteet ihan alas.

"Huh hellettä!" t. Vibulane

Prosentteja tuli huimat 50,34. Huonoimmat prossat mitä ikinä saanut. Ja minä kun viimeksi ärsyynnyin niistä 56 prosentista... Ihan asiallisia numeroita saatiin kaikista kohdista. Toinen tuomari laittoi zemppaavasti loppukommentteihin "Hyviä pätkiä paljon, mutta kiemurtelee ja vastustaa". Toinen tuomari taas laittoi ainoastaan "tie virheitä", joka särähti omaan korvaani kovasti. Siitä lähtien kun olen alkanut kisaamaan omilla hevosilla, olen aina eniten panostanut hyviin ja tarkkoihin teihin. Ekalla tammallani ei ollut mitkään kummoiset liikkeet, joten oli pakko tehdä tarkat tiet, tai muuten ei saanut ollenkaan hyviä prosentteja. No, antaa olla.

Nyt pitää saada vain paljon ratoja alle, jotta Viggolle tulee kokemusta, eikä niin jännittäisi. Ja kotona täytyy oikein panostaa laukkatreeniin. Jos radalla saisi ehjät laukkaosuudet, niin pisteetkin nousisi heti jo paljon miellyttävimmiksi.

Seuraavat kisat onkin sitten 2.7. Ratana on he c eb special, jossa on hyvin niukka määrä laukkaa. Ja rata on kentällä, joka voi myös olla Viggolle parempi vaihtoehto. Kyllä se vielä tästä lähtee ylöspäin menemään ;)

Tämän pienen ok-pätkän radasta voin näyttää teille..

Huonoja uutisia

Eilen lähdimme Dreamerin kanssa käymään toisella klinikalla, toiveena saada parempi selvyys sen kintereen tulevaisuuteen. D meni kiltisti traileriin, mutta tärisi kuin mikäkin siellä. Sanoin isälle, että se varmaan luulee että viemme sen nyt lopetettavaksi. Raukka.

Klinikalla kinnertä eka tutkittiin yleisesti. Eläinlääkäri totesi kintereen nähdessään ensimmäisenä "no nyt on hurjan näköinen". Sitten Dreamer käytiin vähän juoksuttamassa ulkona. Tämän jälkeen se ultrattiin sekä otettiin röntgenkuvat. Eikä tulokset olleet hyviä.

Kintereen osissa näkyi epätasaista uudisluuta ja epätasaisia nivelpintoja, näiden päällä on oltava merkittävää rustovammaa. Diagnoosina kontuusiovamma ja traumaattinen niveltulehdus, kehittyvä nivelrikko ja sivusiteen alakiinnitysalueen vaurio.

Ja sitten hoitoon. Ennuste saada Dreameristä enää käyttöhevosta, on varauksellinen. Mikäli sille ei tehtäisi nyt mitään, olisi siitä vain olohevoseksi. Lääkäri totesi, että mikäli siitä mahdollisesti haluaa saada vielä ratsastuskelpoisen, olisi sille tehtävä tähystysleikkaus. Nivelen tähystysleikkauksessa siivottaisiin vaurioituneita kohtia mahdollisuuksien mukaan. Tämän jälkeen tarvitaan lisäksi todennäköisesti nivelensisäistä lääkitystä.

Mutta leikkauksen jälkeenkään ei ole varmaa, saadaanko Dreameriä enää käyttökuntoon. Mutta on kuitenkin se mahdollisuus, mitä ilman leikkausta ei ole. Leikkaus tehdään nukutuksessa ja hevonen joudutaan kaatamaan. Suurin riski on heräämisessä ja makuulta nousemisessa, että miten pääsee huonolla jalalla ylös.

Päädyimme siihen, että haluamme että Dreamer leikataan. Se viedään ensi viikon torstaina aamulla klinikalle, ja illalla haetaan takaisin. nyt voikin sitten yli viikon stressata sitä.

Tässä oli lyhyesti selitetty meidän reissu ja sen tulos. Paljon jäi varmasti sanomatta, vähän tämmöisessä sumennossa tämän kirjoitin. Ei ihan näin huonoja ennusteita ja uutisia odotettu. Mutta ei voi mitään, nyt vaan toivotaan että leikkaus menee hyvin <3

Koulutreenausta kisoja varten

Huomasin että mun lempikisapaikassa Kumrassa järjestetään kouluratsastuskilpailut 10.6, joten pakkohan sinne oli nyt ilmoittautua. Viggo ei ole nyt ollut ehkä ihan parhain ratsastaa viime aikoina, mutta en viitsi jättää hyvää harjoituspaikkaa väliin. Tiedän että kisapaikka on melko rauhallinen, siellä ei pitäisi olla mitään ylimääräistä "jännää" ja muutenkin kisat ovat aina järjestetty sujuvasti.

Viime lauantaina meillä oli nyt kevään viimeinen lauantain koulutunti, sillä valmentaja tulee olemaan itse kiireinen kisojen parissa. Viggo on nyt mennyt hieman ehkä "taaksepäin" ratsastaessa, lähinnä siis ratsastuksen alussa. Se on taas vähän kovempi ja hitaampi suusta, ja eteenpäin liikkuvuus ollut epätasaista. Niinpä tunnilla keskityimme tasaiseen tuntumaan ja siihen, että poni liikkui kunnolla eteenpäin. Oikeastaan voisi sanoa, että jokainen tunnin aikana tullut ongelma saatiin ratkaistua pyytämällä ratsu kunnolla eteen, ja käyttämään takajalkojaan. Alun perin oli tarkoitus treenata tulevaa rataa, mutta päätimme keskittyä perusratsastukseen, mikä tuli tähän kohtaan tarpeeseen. 

Kuva lauantain tunnilta. Laitappa ne nyrkit vierekkäin, kiitos.

Parempi.

Tässä ollaan jo melko asiallisesti.

Pakko laittaa kuva ensimmäisestä ravista pysäyttämisestä. Kutn näkyy, Viggo ei halunnut pysähtyä.

Lauantain tunnista jäi ihan ok fiilis, mutta vähän jäi hampaan koloon ajatus, etten ihan kaikkeani saanut annettua. Seuraavana päivänä mentiin tallille äitini kanssa. Äiti sai (pakotettiin) aloittamaan ratsastus. Viggo olikin yön aikana sisäistänyt eiliset opit, ja meni oikein mallikkaasti äidin kanssa! Hienoa! 

Kun äiti oli saanut veryteltyä hepan, niin oli hyvä aika vaihtaa ratsastajaa (heh, heh..). Vähän oli Vibulane sitä mieltä, että hänen mielestään ratsastus kyllä oli jo tässä. Mutta siitä lähti kulkemaan kivasti. Aloitin ratsastamaan tulevaa koulurataa, minkä ravi- ja käyntiosuus sujui melko mallikkaasti! Sitten tuli laukannoston aika, ja siihen se ilo loppui. Lopetin siihen ratatreenin, ja keskityin vain laukan työstämiseen. Voi olla että Viggo oli siinä kohtaa jo väsynyt, olihan sillä jo menty reippaasti, edellisenä päivänä takana kova treeni + todella lämmin ilma. Sain kuitenkin laukat ihan hyvin ratsastettua. Laukkojen jälkeen loppuraveissa irtosi tosi hyvää liikettä!

Tyytyväinen ratsukko!

Hiphei me laukataan!

Pieni pätkä ravia väliin taputuksien kera

On se meno vaihtunut siitä syksyn kaahottamisesta!

Pitäisikö tässä jaksaa vielä mennä toiseen suuntaan??

Valmistaudutaan laukkaan

Ylöspäin!

Loppuravia

Hieno poika!

Olin tosi tyytyväinen Vibuun! Vielä parit kerrat ehdin treenata rataa, sitten nähdään miten lauantaina menee!

Hyvät viikonloput kaikille!

Laidunkauden avajaiset 4.6, paljon kuvia!

Sunnuntaina 4.6 oli luvassa tallin laidunkauden avajaiset. Alun perin näytti siltä, että Viggo joutuu yksin laitumelle, sillä muilla hevosilla oli jo omat ryhmät, eikä Dreamer valitettavasti pääse laitumelle. Tämä harmitti mua jo paljon, sillä Viggo on tottunut olemaan laumassa ja selvästi kaipaa seuraa. Viime viikolla yhtenä iltana Vn viereiseen tarhaan olikin laitettu ensimmäisen kerran kakkostallista suomenhevostamma Tubuna. Kylmäveriset ihastuivat toisiinsa välittömästi ja rapsuttelivat ja nuuskivat toisiaan hellästi aidanläpi. Juttelin suokin omistajan kanssa, ja päädyimmekin laittamaan tämän kaksikon samalle laitumelle, jes!

Ensikohtaaminen

Sitten jo rapsuteltiin

Eilen kävin aamulla ratsastamassa äidin kanssa, ja illalla tulimme sitten uudestaan tallille. Tallin pihat olivat täynnä autoja ja ihmisiä. Ilmassa oli selkeästi pientä jännitystä ja niin innokkaita ihmisiä kuin hevosiakin. Meidän hevosten laidun sijaitsi tallin pihapiirissä, joten sinne ei ollut pitkä matka. Lähdimme kaikki saman alueen laidunten hevosten omistajat viemään yhtä aikaa hevosia laitumelle. Tarkoituksena siis että kaikki ensin viedään laidunten sisäpuolille, ja sitten yhdessä päästetään hevoset irti, tapaturmien välttämiseksi.

Matkalla laitumelle Viggo muuttuikin aika täpäkäksi, kuin olisi nuorta oripoikaa taluttanut. Tässä kohtaa mietin, että ketjunaru varmaan olisi ollut ihan paikallaan. Sain kuitenkin pojan talutettua meidän portin kohdalle, ja odottelimme Tubunan kanssa, että muut olisivat valmiita. Seuraavaksi vasemmalta kuului möykkää, ja näemme että kaksi heppaa oli päässyt irti matkalla kauemmalla olevalle laitumelle, ja ne nyt laukkasivat riemuissaan viereisellä peltopalalla. Viggo kun huomasi tämän tapahtuman, alkoi se käydä ihan kierroksilla, olihan kyseessä hänen kaverit viereisestä tarhasta! Totesin Tubunan omistajalle, että nyt isketään tämä kaksikko ainakin meidän laitumen sisäpuolelle ja portti kiinni, ennen kuin Viggokin on kirmaamassa pellolla.

Onneksi karkurikaksikko saatiin kiinni, eikä siinä tapahtunut mitään sen "vakavampaa". Kaikki pihalaidunten omistajat olivat valmiita heppojensa kanssa, ja niin päästimme kaikki vapaaksi. Viggo hoiti tämän alueen riehumisen, ja se näytti kaikille (etenkin varmaan Tubunalle) hienoimmat liikkeensä. Muut keskittyivät olennaiseen, eli syömiseen.

Rinta rinnan

Ylämäkeen vauhtia

Ainoa pukki

"Kyllä olen tyytyväinen tähän järjestettyyn kavioliittoon"

Ja vähän töttöröö ravia alamäkeen

Ja uudestaan ylös!

"Katso tubuna, katso!! Näin mä osaan nostella jalkoja!"

"Huups, liian lähelle!"

Hetken paikallaan

Hyvin tulivat nämä meidän naapurimaiden kylmäveriset keskenään toimeen, ei mitään ongelmaa! Ainoa ongelma tuli, kun oli aika hakea hevoset talliin. Viggo oli nimittäin sitä mieltä, että hän jää nyt syksyyn asti laitumelle kokopäiväisesti. Joka kerta kun pääsin Viggon lähelle, lähti se laukaten karkuun... Ainakin muilla oli hauskaa! Poikaa ei haitannut että Tubuna ja muut lähtivät, enemmän vain ruohoa hänelle! Äitini sai sen lopulta kiinni.

Loppuun parit videot :) Eka video kun pääsi laitumelle, 2 vikaa kun yritin saada kiinni talliin.

Onko muiden hepat päässeet jo laitsalle? :)