maanantai 27. helmikuuta 2017

Jännän äärellä

Pelottava estehevonen. Ahdistuneena kun varustin sen, niin laitoin näköjään kaikki kamat erisävyä keskenään, aijai.


Viikonloppuna oli oikein tehokasta Dreamerin ratsastusta, perjantaina menin sillä itsenäisesti kangilla, lauantaina myös itsenäistä treenailua ja sunnuntaina puomivalmennus! Dreamerhän on paljon kokeneempi este- kuin koulupuolella, mutta itse en ole sillä nyt syystä tai toisesta hyppinyt, vaan meillä on nyt kahtena viimeisenä vuotena ollut vuokraajana aina esteratsastaja, joka on sillä kerran viikossa hypännyt. Nyt tässä pikkuhiljaa on itseä alkanut taas mieli hieman hypätä, ja hyppäämisellä tarkoitan kavalettaja tai jotain maahan kaivettuja esteitä. Aina mielessäni mietin, että voi kuinka kiva olisi hypätä Dreamerillä, mutta kun on pitänyt varata estetuntia, niin olen lopulta jänistänyt. Mulla on ollut nyt niin paljon taukoa hyppäämisestä, että siihen on tullut iso kynnys, vaikka kuinka tiedän omistavani super varman ja taitavan estehevosen. Nythän tosiaan Viggon saavuttua aloitin sillä tallikaverin ehdotuksesta puomi ja kavalettitunnit, mitkä eivät nyt ole olleet itselleni kovin helppoja, ratsun osaamattomuuden takia. Niinpä aloin tässä miettimään, että pitäisiköhän tässä rinnalla vähän ottaa puomitunteja tällä osaavammalla ratsulla, niin saisin itse varmuutta omaan menooni siinä. Nyt sama tallikaverisi kysyi loppuviikosta, että olisinko halunnut tulla hänen kanssaan samalle puomitunnille sunnuntaina, ja suustani pääsi myönteinen vastaus.

Sunnuntaina kävin päivällä Viggon kanssa ohjasajossa, ja tämän jälkeen siirryin kotiin tuijottamaan kelloa ja stressaamaan kolmen tunnin päästä tallille lähtemistä. Onnistuin tottakai kehittämään tässä itselleni stressimigreenin. Mielessäni jo kävi tunnin peruminen, mutta pakotin itseni lähtemään ajamaan kohti tallia. Tallilla laittelin rauhassa heppaa kuntoon, ja kysyin kaveriltani, voinko tulla tunnille koulusatulalla. Ei, laita estesatula. Äh, en muista milloin olisin viimeksi mennyt Dreamerillä estesatulalla, maastossakin olen aina mennyt koulusatulalla. Siispä estesatula selkään, päätin myös iskeä sille korvahupun päähän, laitetaan nyt sitten kaikki mahdolliset "estevarusteet". Noin, hevonen valmis. Hyi olkoon, kylläpäs se näyttää vakavasti otettavalta estehevoselta, tuon selkään en halua mennä! Heh. Matka kohti maneesia alkakoot.

Dreamer lähti ihan kiltisti liikkeelle, mutta muuttui saman tien raviin siirryttyä todella pörheäksi ja pinkeäksi. Se kuunteli pää töttöröllä muka ulkoa kuuluvia ääniä ja alkoi myös tekemään pysähdyksiä ja jumittelemaan paikoillaan. Tosi kiva, tämä auttoi todella paljon mun fiilikseen. Voihan olla, että D reagoi minun omaan pieneen jännitykseen, ja voi olla etten oikein osannut istua estesatulassa kunnolla. Tai toinen kohta on ihan varma, tuntui nimittäin todella epävarmalta istua estesatulassa, että sieltä lentäisi minä hetkellä hyvänsä alas, kun en saanut kunnolla tukea istuntaan. Dn meno vähän parani kun tunti aloitettiin, mutta se oli edelleen säpäkkä, ja aina välillä päätti taas stopata menon. Olen melko varma, että se johtui suureksi osaksi minun huonosta istunnasta, se kun on niin herkkä siitä miten ratsastaja selässä istuu. Kun opettaja komensi istumaan paremmin ja ratsastamaan kunnolla, niin meno alkoi helpottua, ja aloin löytämään myös oikeaa asentoa ja fiilistä. Hevonen myös alkoi rentoutua tämän jälkeen, joka taas sai minut ratsastamaan sitä paremmin.

Aluksi treenasimme ihan vain ravissa ympyrällä sulkutaivutusta sekä laukassa vähän laukannostoja. Tämän jälkeen aloimme yksitellen tulla ensimmäistä tehtävää, jonka todella taitavasti piirsin teille esimerkkikuvaan:




Eli 1. kohtaan tulimme ravissa ravipuomit, joiden jälkeen heti laukannosto ja 2. laukkapuomeille, siitä kaarre vasemmalle kohti 3. laukkapuomeja, ja niiden jälkeen siirtyminen heti raviin ja ravipuomit uudestaan toisesta suuntaa. Ekalla kerralla säädin ekojen ravipuomien jälkeen, enkä jostain syystä saanut nostettua laukkaa ekoille laukkapuomeille. Niiden jälkeen laukka nousi ja sain hyvin suoritettua lopputehtävän. Seuraavilla kerroilla homma sujuikin paremmin.








Toinen tehtävä oli mennä kulmassa olevat ravipuomit, ja niiden jälkeen nostaa laukka ja tulla laukkapuomit. Tämä tehtiin molemmista suunnista, oikealle oli toki vähän hankalampi, kun vähemmän aikaa nostaa laukka.

Mutta tällaista siis tällä kertaa ja selvisimme ihan hyvin lopulta ja kivaa oli! Parhaat open kommentit oli ehkä Dreamerin alkujumitteluun "Minkä ikäinen tämä hevonen on?", johon nolona vastasin että 12, siihen ope sitten silmiä pyöritellen vastasi "No sitten komennat sen vain eteenpäin"...niinpä niin. Toinen kommentti tuli puomitehtävästä, jonka jälkeen taputin Dreameriä "Älä taputa hevosta, sillä tämä oli vaatimaton suoritus, taputa itseäsi kun ratsastit nyt hyvin". Hyvät kommentit kyllä.

Kyllä ajattelin jatkossa varmaan pari kertaa kuukaudessa osallistua näihin puomitunteihin. Katsotaan kun kenttäkaudella vaihtuu estetunniksi, että uskallanko siinä vaiheessa hypätäkin jotain pientä myös Dreamerillä!


Muita "estekammoisia"?

perjantai 24. helmikuuta 2017

Viggo "kalkkunakaula" Vibulane



Noniin tässä tulisi nyt se luvattu postaus Viggon elämän ensimmäisestä klippauksesta. Ensiksi olin päättänyt ettei nyt mitään Eestinhevosta aleta klippailemaan, mutta nyt kun poni on ollut usean liikutuksen jälkeen ihan hiestä märkä, niin totesin, että on parempi tehdä sille pieni "tuuletusaukko". Ajattelin tosiaan klipata vain kaulan alaosan ja hieman lavankohdalta, sillä sen pitäisi jo voida auttaa tilanteeseen, eikä muuten paksua turkkia tarvitsisi lyhentää.

Otin käytävälle ensimmäiseksi Dreamerin ja sillä aikaa äiti laittoi kuntoon Viggoa ratsastusta varten. Ajatuksena oli, että kun klippaan ensin Dn Viggon vieressä, niin V saa ensin hieman totutella klipperin ääneen. Meidän klipperistä lähtee nimittäin ihan h i r v e ä n kova mökä! En yhtään ihmettele, että sitä hepat ihmettelee. Dreamer ei kylläkään niin äänestä välitä, vaan sitä ahdistaa aina sen johto. Kyllä olen moneen otteeseen kironnut, että miksi ihmeessä en hankkinut silloin akullista klipperiä, no seuraavalla kerralla sitten. Dn kanssa saa siis olla tosi tarkkana, ettei johto heilu ollenkaan tai ole missään sen lähellä, muuten saa pikkuinen herra ahdistuksen. Dreamerhän yleisesti pelkää kaikkia naruja yms, ilmeisesti luulee niitä käärmeeksi tai mitälie. Hetken klipattuani huomasin ilokseni, että korjattavana ollut klipperimme oli ihan yhtä hajalla kuin viimeksikin. Sen yksi ruuvi löystyy heti kun alkaa klippaamaan ja tuolloin klipperi lopettaa karvan ajamisen. Eli voitte vain kuvitella millaista jälkeä tuli, kun sain aina vedettyä yhden vedon ja sitten töksähti. Vaihdoin sitten tyyliä niin että oikealla kädellä pidin klipperiä ja vasemmalla kädellä pidin ruuvia paikallaan. Ei ihan helpoin tekniikka, sillä meidän klipperi on kovan äänen lisäksi myös älyttömän painava. Tällä tyylillä sain kuitenkin jotenkin kaulan plus etuosan klipattua melko siististi.


Ainakin heppa näytti tyytyväiseltä!

Dreamerin klippauksen jälkeen äiti kävi välissä ratsastamassa, ja tämän jälkeen oli Viggon vuoro päästä trimmerin uhriksi! Koska arvasin että Viggo tulee pelkäämään klippauskonetta, niin en uskaltanut laittaa Vtä kiinni mihinkään, vaan pidin narua itse kädessä. Aluksi laitoin vain koneen päälle, niin Viggo sai totutella ajatukseen, että minun kädessä on iso suriseva laite, heh. Poni hermostuikin heti ja lähti peruuttamaan karkuun. Olin varautunut tähän, ja taskuni olivatkin täynnä nameja. etenin pikkuhiljaa, pitämällä konetta päällä, sammuttamalla sen, pyytämällä Viggon ottamaan pari askelta eteen ja sitten palkitsin namilla. Samoin silitin sitä koneella, ilman että laite oli päällä, tästä myös palkitsin. Pikkuhiljaa etenimme ja lopulta oli aika koskea koneella ponia. Ja klipperihän ei tosiaan toiminut, joten yritin pitää riimunnarun jalkojeni välissä, ja pitää taas kahdella kädellä klipperistä ja sen ruuvista kiinni. "Ainoa" ongelma oli, etten kädet riittäneet enää palkitsemaan ponia mitenkään. Joten pakotin nurkan takana piileksivän äitini hommiin, hän haki heinää ja syötteli sitä ponille, kun epätoivoisesti yritin saada klipperiä toimimaan, Viggon superpaksu karva ei auttanut asiaa. Tuloksena oli se, että klipperin ruuvi meni lopullisesti jumiin, eikä suostunut enää leikkaamaan lainkaan karvaa. Tässä kohtaa klippaus näytti tältä:


Ihan hirveän näköinen

Taas tilanne, etten tiennyt itkeäkö vai nauraa. Poni oli aivan järkyttävän ruman näköinen. Klipattu alue näytti broilerilta ja heppa siltä, että se olisi käynyt eläinlääkärissä. Mutta ei auttanut muu kuin viedä poni karsinaan. Meidän tallikaveri tuli katsomaan tulosta, ja purskahti saman tien nauruun. Sain häneltä lainaan klipperin, saate sanoilla "en muuten lainaa klipperiä muille, mutta ethän sä voi jättää Viggoa tuollaiseksi, näyttää ihan hirveältä", kiitos! Uusi yritys, kummasti sujui homma paremmin, kun oli toimiva laite, poni oli rauhassa ja sain hienosti klipattua sen loppuun! Kyllä todella hienosti V käyttäytyi, lopuksi oli kuin vanha tekijä! Äiti oli ollut varma, ettei hommasta varmasti tule mitään ja että olen hullu, kun itse sen meidän klipata, heh. Mutta siinä näkee, että on fiksu sekä ahne poni, kyllä tajuaa mitä kannattaa tehdä niin saa nameja! Tässä vielä muutamat videot mitä äiti sai kuvattua.









Mites muiden hevosten klippaamiset sujuu?

maanantai 20. helmikuuta 2017

Sattuu ja tapahtuu!



Viime viikkoa voi kyllä hyvin kutsua tapaturmien viikoksi. Mistäköhän sitä alottaisi kertomaan. Keskiviikkona Viggolla kävi ensimmäisen kerran hieroja. Mietin jo etukäteen, että mitenköhän homma oikein sujuu, kun Viggo on uusia ihmisiä ja "tapahtumia" kohtaan hieman varautunut ja jännittyy herkästi. Mutta turhaan olin huolehtinut, sillä poni oli hieronnassa oikein hienosti! Vasen lapa oli tosi jumissa, eli juuri se mitä itsekin olin arvellut! Tästä siis johtunut se, että V on ollut hieman vastahakoinen menemään oikeaan kierrokseen. Hieroja sai kumminkin jumin sulatettua, eli kyseessä ei kuitenkaan ollut pidempiaikainen jumi, vaan varmaan juuri tullut siitä kun ponia on nyt enemmän ratsastettu ja siltä on vaadittu enemmän! Eli ihan itseä saa siitä "syyttää", heh. Muuten kaikki oli ok, eli tosi hyvä homma.

Hieronnan jälkeen vein ponin karsinaan ja olin juuri nostamassa sen päälle loimea, kun kulman takaa kuului jäätävä " TRRRRRR" ääni, joka tuli siis porasta, ja Viggo pelästyi tätä ja pomppasi sivuun ilmaloikan, ja laskeutui tietenkin SUORAAN mun jalkapöydän ja varpaiden päälle koko painollaan. Loimi lensi multa karsinan pohjalle, sain iskettyä oven kiinni ja siinä sitten yhdellä jalalla pompin ja kirosin minkä pystyin. Koitin ottaa pari askelta jalalla, mutta siihen sattui niin paljon, että sain pompittua läheiselle jakkaralle ja siinä vasta tunsin hohtavan kivun. Siitä onkin aikaa, kun viimeksi olen itkenyt tallikäytävällä. Jonkin aikaa siinä istuttuani siirryin ratsastajien huoneeseen istumaan ja otin kengän jalasta (minulla ei tietenkään ollut mitään turvakärkikenkiä, nehän on niin kömpelöt eikä nyt ikinä mitään satu jalalle....), yhdessä varpaassa oli oikein kauniisti keskellä hokinjälki ja muutenkin jalka ihan punainen. Siitä sitten kylmäyssuoja jalkaan ja kipu alkoi vähän helpottaa. Seuraavana päivänä menin aamulla kuvauttamaan jalan, mitään suurempaa murtumaa ei näkynyt, mutta todennäköisesti jotkin hiusmurtumat kahdessa varpaassa. Ja kipeä on edelleen.


Torstain juoksuttamisen jälkeen

Fiksuna tyttönä en perunut seuraavan päivän estevalmennusta "kyllä minä pystyn ihan hyvin ratsastamaan". Päätin että juoksutan Viggon ensiksi, niin se olisi helpompi ratsastaa. Maneesissa oli muita, joten menin kentälle, se oli vielä ok kunnossa. Viggo meni oikein nätisti, kunnes pyysin laukkaamaan ja se lähtikin kuin tykin suusta, hirveää kyytiä ja koko voimalla puski ulospäin. Ratsastuskenkäni liukuivat oikein "kivasti" lumella ja lopulta V rykäisi liinasta niin, että otin harha-askeleen kipeälle jalalle, ja seuraavaksi sain taas ihailla, kun poni juoksi liina perässä taas vapaana kentällä. Mahtavaa. Tällä kertaa sain sen nopeammin kiinni, tosin kentän viereisissä tarhoissa provosoivat hevoset eivät siinä auttaneet. Opettaja tuli paikalle ja totesin, että jalkaan sattuu nyt vielä enemmän enkä kyllä pysty ratsastamaan. Ope sitten juoksutti Viggon maneesissa, sain hyviä vinkkejä mitä missäkin kohtaa tehdä. Poni oli lopuksi kuin uitettu koira, joutui ainakin hommiin. Tallissa menin hakemaan enkkuvilttiä Viggon kuivattamiseen, niin palatessani karsinan luokse, vastassani oli eri värinen poni, minkä sinne olin jättänyt. Ihana poika oli sitten päättänyt käydä piehtaroimassa, ja oli kauttaaltaan märän turpeen peitossa. En tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa.








Ihana märkä turvekarva


75min kuivattelun jälkeen äiti vielä harjasi Viggon, tässä tyytyväisenä syö puhtaana iltaheiniä.

Niin loppuviikkona en sitten jalan takia päässyt ollenkaan ratsastamaan. Äiti meni Viggolla, paitsi sunnuntaina kiipesin itse selkään ja tein varovaisen ratsastuksen. Poni oli oikein hyvä ratsastaa, vähän vain itse varoin jalkaa niin ei ihan paras ratsastus siltä osin ollut. Muutama kuva lopussa äidistä, hänen luvallaan tietenkin. Ja lisänä sunnuntain kuva Dreamerin kengästä, minkä se oli saanut ihmeellisesti ihan vinoon, mutta kaikki naulat oli silti kiinni. Onneksi yhdellä tallilaisella oli tarvikkeet ja sai sen irrotettua.

Lauantaina myös klippasin hevoset, se oli Viggon elämän ensimmäinen klippaus, mutta siitä teen ihan oman postauksen myöhemmin.








Mitäköhän pojat olivat taas puuhanneet tarhassa?



 Onkos muiden hepat onnistuneet hyppäämään pahasti teidän jalalle?

tiistai 14. helmikuuta 2017

Hyvää ystävänpäivää!



Heippa ja oikein ihanaa ystävänpäivää kaikille! Tähän väliin vähän lyhyempi postaus. Viikonlopun vietin mökillä ja siinä ajassa ehtikin tulla jo ikävä heppoja. Molemmat olivat olleet "tuuraajilla" hienosti. Maanantaina menin taas äidin kanssa tallille ja äiti ratsasti nyt kentällä pitkästä aikaa, sillä pohja oli vielä ok. Nyt on luvattu plussakelejä, joten kenttä ja maastot muuttuvat todennäköisesti mössöksi ja liukkaiksi. Niin ainakin Vibu pääsi vähän ulkona menemään maneesin sijaan, hieman harmittanut kun maastoilut jääneet viime aikoina vähälle..

Viggo meni kentällä todella tyytyväisen näköisenä, huomaa kyllä että se on ulkona tottunut menemään. Äidin kanssa tekivät vähän kolmikaarista kiemurauraa sekä ravi-käynti siirtymisiä, poni meni oikein mallikkaasti! Lopuksi menin itse vain hetkeksi kävelemään selkään :)

Dreamerillä on maanantait meidän vuokraajan päiviä, joten tyydyin rapsuttelemaan vain Dtä. Keskiviikkona se rokotetaan ja siitä muutaman päivän saa ihan vapaata, lauantaina on Sarin kouluvalmennus mikäli hepan lämpö pysyy alhaalla. Keskiviikkona Viggolla on vuorossa sen ensimmäinen hieronta! Sille kun oikea suunta tuntuu olevan nyt erityisen vaikea, niin ajattelin että olisi hyvä pyytää hieroja katsomaan sitä ja sanomaan mielipiteensä. Muutenkin on hyvä saada "lähtötilanteesta" kuva ja vinkit mihin kiinnittää huomiota. Dreamerillä kävi ennen hieroja, mutta D liikkuu niin letkeästi, että sitä ei ole oikeastaan mitään "syytä" hieroa, kun lihakset pysyy ihan itsestään kunnossa. Torstaina taas olisi vuorossa Viggon kanssa kavalettitunti, jos tällä kertaa nyt pääsisimme tunnille :)


Kun kiipesin äidin jälkeen selkään, niin en jaksanut pidentää jalustimia, "hieman" liian lyhyet :D


Oli todella nätti ilta ratsastaa ulkona!


Tältä näytti näkymä tarhoilta talliin ratsastuksen jälkeen!


Dreamer kärkkyy porkkanoita


Lisää porkkanaa!


Testasin Viggolle Dreamerin loimea, mikä on Dlle tosi reilu...mutta kyllä se meidän "ponille" sopi :D


perjantai 10. helmikuuta 2017

Juostaan lisää


Moikka! Torstaina meillä piti olla Viggon kanssa estetunti, mutta opettaja joutui valitettavasti perumaan sen :( Eli seuraavalla viikolla sitten seuraavan kerran. Itse olin sunnuntaista asti ollut migreenissä ja nyt eilen pääsin tosiaan ekan kerran tällä viikolla tallille. Dreamerillä meni eilen vuokraaja, ja sitten kysyin äidin mukaan tallille hoitamaan Vibua.

Ratsastuksenopettaja viestitteli ja suositteli testaamaan juoksuttaa Viggoa vähän ennen ratsastusta. Ajatuksena se, että V on ratsastuksen alussa ollut aika jäykkä ja mielellään juoksee vähän ohjaa vasten ja on muutenkin vähän hankala, niin jos juoksuttaminen vähän helpottaisi sen menoa. Kenttä oli tosi hyvässä kunnossa, joten päädyin juoksuttamaan siinä. Yleensä olen juoksuttanut Vibun käyttäen sillä juoksutusdeltaa, jotta paine olisi mahdollisimman tasainen sen kuolaimiin, ponin ollessa niin herkkä suuhun kohdistuvalle paineelle. Nyt kuitenkin unohdin deltan talliin, joten ensiksi laitoin liinan kuolainrenkaasta niskanyli toiselle puolelle kiinni. Vähän aikaa kun juoksutin niin huomasin heti ettei V pitänyt tästä ollenkaan. Pysäytin ponin ja vaihdoin liinan kulkemaan sisäkuolainrenkaasta satulaan kiinni. Tämä oli selvästi parempi vaihtoehto ja homma lähti sujumaan hyvin.

Juoksutus sujui oikein mallikkaasti! Tein ravi-käynti siirtymisiä ja V totteli niissä hyvin. Laukat nousi hienosti ja pysyi hyvin hallinnassa! Mulle tuli mieleen, että voisikohan viime viikon irtipääsemisepisodi johtua osittain siitä, että ohjasajossa suunta muutetaan ihmisen siirtyessä enemmän hevosen takaosan puolelle, jolloin hevonen vaihtaa ulkokautta suunnan? Kun Viggo viimeksi lähti laukkaamaan täysiä, niin olen saattanut jäädä siinä vähän enemmän hevosen takaosan puolelle, niin jos poni on jotenkin siinä täpinöissään tulkinnut sen, että nyt täytyy vaihtaa suuntaa? Eihän sillä ohjasajossa tietenkään laukassa ole vaihdettu suuntaa, mutta ravissa se viime ohjasajossa vaihtoi suunnan reippaasti, niin onhan se voinut iskostua sen päähän? En nyt mene sanomaan varmaksi, että tämä olisi syy, mutta tämmöinen ajatus tuli mieleen. Eilen pyrikin pitämään itseni enemmän Viggon "etupuolella" :D

Juoksutuksen jälkeen äiti sai kunnian päästä ponin selkään, joka olikin heti super hyvä ratsastaa! Tekivät äidin kanssa heidän parhaimmat ravipätkät. Poni meni oikein kauniisti ja tasaisesti, ei kiemurrellut taikka punkenut! Eli toimi! Pitää useamminkin testata tehdä näin.

Nyt menenkin viikonlopuksi mökille, ja annan kavereiden hoitaa hepat. Maanantaina taas tallille.

Äiti otti vähän kuvia sekä videota juoksutuksesta :) 


Yritimme saada söpöjä poseerauskuvia, mutta Viggo mieluummin yritti saada multa hanskan kädestä :)


Oikein hyvää viikonloppua kaikille!

maanantai 6. helmikuuta 2017

Peto on irti!



Perjantaina oli vähän jännät paikat. Ratsastin eka Dreamerin, jonka kanssa tein ihan perusratsastuksen ja oli hyvä. Tämän jälkeen hain Viggon, jonka kanssa oli tarkoitus tehdä vaan hetken kevyesti töitä, mutta jäimmekin maneesiin kokonaan yksin, joten päätinkin juoksuttaa sen. Olen puhunut opettajien kanssa, että Viggoa olisi tosiaan hyvä juoksuttaa ainakin kerran viikossa, koska se voisi helpottaa etenkin sen laukan kehittymistä. Ohjasajoahan sillä treenataan joka toinen sunnuntai. Niinpä kun kerran tulikin tilaisuus tyhjään maneesiin ja mulla oli sattumalta liina mukana, niin aloin juoksuttamaan poikaa. Olen siis aina juoksuttanut sitä vain, jos on tyhjä maneesi, sillä Viggolle juoksutus tuntuu olevan vierasta eikä ihan vielä suju kuin strömssössä.

Olimme jo valmiiksi kävelleet hyvän aikaa, joten aloitin melko nopeasti ravityöskentelyn. Vibu liikkui heti reippaasti ja kuunteli hyvin mun antamia apuja. Se monesti ensin haluaisi ravata hitaasti, niin olin tosi tyytyväinen, kun lähti niin hyvin eteenpäin heti, edistystä! Ravissa pidin sitä vuorotellen isolla ympyrällä ja vuorotellen pienensin, välillä kävelin mukana niin että meni uraa pitkin jne. Ravailun jälkeen otin ensimmäiseksi vasemman laukan, jonka se hienosti nosti heti oikein! Taas päästy eteenpäin! V laukkasi ihan mielettömän hienosti, se meni reipasta laukkaa, mutta ei juossut "tukka putkella" niin kuin ennen, vaan siinä oli jo jonkin sortin kokoamisaste olemassa, jes! Pystyin myös pienentämään ympyrää, pyytämään eteenpäin ilman että ahdistui, ihan huippua! Tämän jälkeen annoin sen hetken kävellä ja samalla vaihdettiin suunta oikeaksi.

Oikeaankin suuntaan se nosti myötälaukan, mutta huomasin saman tien että laukka oli tosi tönkköä, ei pyörinyt yhtään ja oli selvästi vaikea ponille. Tämä vahvisti sen että ollaan nyt treenattu niin paljon vasenta suuntaa joka on ollut hankala, että vasemmasta on tullut nyt helppo ja oikea on vuorostaan se vaikeampi suunta. Laukka ei millään lähtenyt rullaamaan, ja ollessamme pääty-ympyrällä V yritti aina avoimella sivulla punkea ihan tosissaan lapaedellä ulospäin. Kun oltiin hetken tuskasteltu niin päätin punkemiskohdassa vähän johdattaa liinalla sitä enemmän sisäänpäin ja pyytää hieman laukkaamaan eteen, josta sitten Vibu ahdistui ja lähti menemään semmoista kyytiä laukkaa että huhhuh. Koska tiedän ettei V kestä pitkää vetoa ohjasta, yritin parhaani mukaan päästä myötäämään liinalla ja samalla äänellä rauhoittaa sitä, mutta V teki siitä aika mahdotonta, kun samalla kun juoksi kovaa, niin veti nyt koko ajan itseään ulospäin, jolloin liina väkisinkin kiristyi koko ajan.

Lopulta poni tuli taas ympyrän avoimeen kohtaan ja onnistui ulkokautta vaihtaa kokonaan suuntaa (edelleen paniikkilaukka menossa) ja seuraavaksi sainkin katsoa kuinka poni juoksee liina perässä vapaana maneesissa... Onneksi tosiaan juoksutan vain jos olen yksin.. Ja kun liina roikkui edelleen mukana, niin sehän oli Viggosta erittäin pelottava, ja juoksi kahta kovempaa. Siinä ei oikein mitään ollut tehtävissä, pari kertaa sain rapisuttamalla sen kääntymään luokse, mutta tuli sellaista kyytiä, että oli pako nostaa kädet ylös niin etten jäänyt pikajunan alle. Loppuen lopuksi V astui liinan päälle niin että lukko meni rikki. Poni rauhoittui heti kun "käärme" ei enää sitä jahdannut, ja sainkin sen otettua kiinni.

Että semmoinen perjantai-ilta meillä tällä kertaa :D Kyllä vähän huvittaa että omistanut nyt n. 13 vuotta hevosia, etenkin kun Dreamer on ollut aina melko "dorka" juoksuttaa, mutta vasta nyt oma PONI pääsi ekan kerran irti juoksuttaessa. Tietenkin erona se, ettei Viggoa selvästi ole aiemmin ainakaan montaa kertaa juoksutettu. Mutta kyllä tämä tästä, ainakin pääsy laukkaamaan, heh.


Poni kiinnioton jälkeen, vähän ilme on sellainen että mitä oikein äsken tapahtui?

Ei voi katsoa edes silmiin episodin jälkeen



Seuraavana päivänä Viggo olikin sitten super hyvä ratsastaa ja etenkin laukka sujui hienosti! Että ei ollut pahoja seurauksia perjantain riennoista! Torstaina olisi sitten luvassa estetunti, sitä odotellessa!


Mulkosilmä Dreamer lauantaina

Onkos muilla päässyt hevonen juoksuttaessa vahingoissa irti?