maanantai 12. helmikuuta 2018

Talvimaasto


Viime lauantaina olimme sopineet tallikaverini kanssa menevämme pitkästä aikaa yhdessä maastoon. Viimeksi taidettiin maastoilla hänen kanssa yhdessä joskus kesällä, kun hepat olivat raivona ötököistä. Tässä välissä olemme maastoilleet muutamat kerrat toisen kaverini kanssa, eikä Viggon käyttäytyminen oli ollut kovin kehuttavaa. Edellisenä kertana (Piti olla rento käyntimaasto) Viggo steppaili ja säikkyi kaikkea, lopulta sitten hieman keuli, jonka jälkeen tuli perään mukava pukkisarja, sekä yritti häippästä paikalta. Kaikkea muuta kuin rentoa siis.

En ollut tuon huonon kerran jälkeen käynyt maastossa. Pohjat olivat olleet aika liukkaita, joten en uskaltanut lähteä mahdollisesti riehuvalla hevosella sinne liukastelemaan. Nyt kuitenkin oli vihdoin tullut enemmän lunta, ja kaikki kehuivat tallilla maastoreittien hyviä pohjia. Niinpä menin lupautumaan lähtemään koettamaan onneani. Ajatus jännitti jo valmiiksi, Viggo kun on ollut muutenkin haastavampi ratsastaa jo pelkästään maneesissa.

Keskiviikkona laitumella

Ennen lauantaita päätin käydä kokeilemassa ensimmäisen kerran ratsastaa Viggolla yhdellä laitumella, jotta se näkisi vähän "uusia maisemia" pitkän maneesijakson perään, ennen maastoon lähtöä. Keksin mennä laitumelle, kun olin matkalla maneesiin, joten kuolaimena oli meidän normikuolaimet, vahvempien maastokuolainten sijaan. Ihan ok tämä "kokeilu" meni, mutta poni oli kyllä todella energinen ja menossa, muutaman kerran se otti laukkalähdöt, onneksi pysähtyi laidunten aitaan kuitenkin. Mutta jarrut eivät kyllä kovin kehuttavasti toimineet.


Lauantaina varustin Viggon (suuhun pelhamit ja korviin äänieristetty huppu), itselle turvaliivi, ja sitten kohti kenttää. Hepalla oli ollut edellinen päivä vapaa, ja päätin että käyn ensin sitä juoksuttamassa kentällä. Hetken kun se oli ravannut liinassa, niin nosti laukan ja sainkin kahdella kädellä pitää kiinni liinan kahvasta, jottei poni pääsisi irti. Siinä mietin itsekseni, että onko mun mitään järkeä tällä lähteä taas pelleilemään maastoon, kun toinen laukkaa jo kentällä hirveää kyytiä. Kuitenkin kun Viggo sai hetken purkaa laukkaenergiaansa, niin alkoi se rauhoittua eikä enää välittänyt laukata. Tässä kohtaa tulikin meidän kaveri tallista, noustiin heppojen selkään ja matka alkoi.

Tunsin heti selässä, että Viggo oli rento, ja myöskin ehkä vähän väsynyt juoksutuksesta. Oma jännitykseni lähti tässä kohtaa pois, ja pystyin nauttimaan olostani. Ja maastosta tulikin tähän asti paras maasto! Pääsimme laukkaamaan paljon, meno oli reipasta mutta hallinnassa, mikä sen parempaa! Nyt Viggo oli juuri sellainen, millainen olin sen toivonut olevan maastossa. Lopuksi menimme vielä samalle laitumelle laukkaamaan, jossa olin keskiviikkona mennyt. Siellä Viggo oli jo selvästi väsyneempi, eikä enää olisi jaksanut laukata.

"Jes me selvittiin!"
Olo oli ihan huippu maaston jälkeen. Tällaista sen ratsastuksen kuuluu olla! Saa nähdä miten seuraava maasto menee, mutta nyt ainakin kerran päässyt oikein nauttimaan siitä. Nyt tietenkin lumi teki menosta vähän raskaampaa, niin se saattoi myös hidastaa Viggon menoa "normaalista". Haluaisin päästä mahdollisimman pian uudestaan maastoon, mutta tämän viikonlopun olen poissa, ja sitä seuraavana on taas kisat. Toivotaan että lumet pysyisi, jotta ainakin kerran pääsisi tällaiseen lumimaastoon.

Loppuun video laitumelta lopusta. Minulla oli kypäräkamera kyllä päässä, mutta suureksi pettymykseksi se oli videoinut vain 2 ensimmäistä minuuttia, ja sen jälkeen lopettanut nauhoituksen..


perjantai 9. helmikuuta 2018

Miten valmistaudun kisoihin

Ypäjällä Dreamerin kanssa 2012.
#Kisojen valitseminen
Olen aina kuunnellut sitä, kuinka kaverini laativat itselleen kisakalenteria koko vuodeksi. Mietitään ensiksi ne päätähtäimet, eli isoimmat kisat joihin tavoittelee osallistuvan, ja sitten katsotaan mitä kisoja pitäisi sitä ennen ratsastaa, jotta päätavoite toteutuisi. Itse en tee näin. Aloitin omalla hevosella kilpailemisen, kun olin 13 vuotta, nyt täytän parin viikon päästä 27, enkä ole tainnut kertaakaan suunnitella meille kisakalenteria. Ehkä sen takia menestystä ei olekaan tullut, vai mitä?

Yleensä olen vuoden ekoihin kisoihin mennyt siinä huhtikuun paikkeilla. Mulla on pari tuttua pienempää tallia, joista tykkään aloittaa kisakauden. Kun ei ole talvikautena käynyt missään, niin on mukavampi mennä ekoihin kisoihin johonkin tuttuun rauhallisempaan paikkaan, niin hevosetkaan ei ehkä niin jännitä. Muuten sitten aina seurailen välillä kipaa jos sattuu olemaan lähellä kivoja kisoja ja luokkia. Olen viime vuosina pysytellyt lähialueella, kun emme ole nyt päässet mitään ihmeellistä kisaamaan. Katsotaan jos tänä vuonna olisi meidän vuosi, ja saisimme oikeasti kunnolla kisattua.

Kilossa 2013
#Radan opettelu
Minulle on aina ollut melko helppoa opetella uusi rata ulkoa, yleensä pari kertaa sen luen, niin sitten se jää päähän. Parhain tapa mielestäni "harjoitella" rataa, on "mielikuvaratsastaa" sitä omassa päässään. Kuvittelen itseni hevosen selkään ja radalle, mietin joka kohdassa mitä missäkin kohtaa pitää ottaa huomioon, mitä apuja pitää antaa jne. Kisaviikolla treenaan joitain kohtia radasta, kun ratsastan, mutta itse radan ratsastan ehkä yhtenä päivänä kerran tai pari hevosen selästä, vähän riippuu mikä rata kyseessä, ja kummalla hevosella sen menen. Dreamer on sen verran osaava, että kunhan saan sen hyväntuntuiseksi ratsastaa, niin rata sujuu hyvin. Kokemattomalla Viggolla on taas parempi ihan treenata koko radan ratsastamista.


#Edeltävä päivä
Kisoja edeltävänä päivänä Viggon olen ratsastanut läpi kaikissa askellajeissa, niin että se tuntuu hyvältä. Kuitenkin ratsastan sen melko kevyesti, jottei se väsy seuraavaksi päiväksi. Dreamerillä on taas parempi kunto, niin sen olen aina ratsastanut kunnolla. Silloin se on seuraavana päivänä hyvä.

Putsaan aina kaikki varusteet valmiiksi, satulan, suitset, saappaat jne. Laitan kaikki tallissa lähtövalmiiksi, niin jää mahdollisimman vähän tekemistä kisapäivälle. Heppojen hännät selvitän ja tarpeen tullen pesen, samoin jalkojen pesu tarvittaessa. Viggon kanssa saatan vähän treenata sen harjan letittämistä, kun en ole vielä ihan löytänyt sitä sopivinta tapaa letittää sen pitkää harjaa. Kotona myös laitan omat kisavaatteeni valmiiksi aamua odottamaan. Kun tavarat ovat valmiina, niin niitä ei tarvitse kisapäivänä etsiä ja stressata.

Satula juuri pestynä
Suitset valmiina
Saappaat putsattu. Pitäisi vielä lankata.
#Kisapäivä
Muuten koitan edellisenä iltana kotona keksiä jotain kivaa rentouttavaa tekemistä. Muuta ihmeellistä en taida ennen kisoja tehdä. Kisa-aamuksi varaan yleensä noin tunnin aikaa tallilla letittää hevosen ja viedä kaikki tavarat traileriin (ellen ole jo niitä edellisenä päivänä sinne vienyt). Molemmat hevoset on helppoja lastata, joten siihenkään ei ole tarvinnut varata paljoa aikaa.

Minulla on kisoissa aina mukana hovikuskini isä, joka kiltisti meitä vie kilpailuihin. Itse en ole uskaltanut ajaa traikkukorttia, enkä tule sitä ajamaankaan, joten olen riippuvainen muiden kyydeistä. Oma traileri meiltä löytyy, joten jos isä ei pääse kuskiksi, niin on mahdollisuus, että joku muu voi lähteä viemään meitä. Kun olemme lähteneet kisoihin yhdellä hevosella, niin emme ole ottaneet muita tukijoukkoja mukaan, pärjäämme hyvin kahdestaan. Monet kysyvät lähteekö äitini myös mukaan, mutta vastaus on ehdottomasti ei. Äitiä jännittää meidät kisat huomattavasti enemmän kuin itseäni, jonka takia hän lietsoo jännitystä myös minuun. Eikä äiti kestä katsoa meidän rataa. Joten kaikille parempi, kun äiti jää kotiin ja katsoo sitten videolta miten meni.

Ilmoittauduin jo seuraaviin kisoihin, jotka ovat tämän kuun lopussa. Päätin että siirrymme nyt kokeilemaan, onnistuuko meiltä helpon b:n rata! (Vaikka juuri viime postauksessa sanoin, että katsotaan jos syksyllä pääsemme starttaamaan b:tä)



tiistai 6. helmikuuta 2018

Kisakuvia


Mulla kävi tosi hyvä tuuri, nimittäin The little pink pony -blogin Essi Huida oli meidän kanssa samoissa kilpailuissa, ja ehti kuvata oman ratansa jälkeen meitä! Tosi hyvälaatuisia kuvia oli saanut otettua maneesista, näitä kelpaa esitellä muille! Kiitos Essi!

Verryttelyssä.
Viggon salama näkyy hienosti


Varmaan odotamme omaa vuoroamme
Radalta: Askeleen pidennys 6,5 "lupaava"
Täyskaarto 6,5 "aseta selkeämmin kaarella"

Toinen täyskaarto 7 "sujava"
Ja rata ohi, Viggo selkeästi kaikkensa antanut ja minä tyytyväinen
Ja ulkona. Upea ilma oli!

maanantai 5. helmikuuta 2018

Kisakaudenavaus: Viime vuoden vika, tämän vuoden eka!

Radan jälkeen
Tänä vuonna aloitinkin kisakauden jo helmikuun alussa, mikä on ennätys! Olen yleensä aloittanut kisaamisen vasta keväällä kun lumet ja jäät ovat jo sulaneet. Muutenkin olen huono miettimään ja suunnittelemaan mitään kisakalenteria, vaan olen yleenä välillä kurkannut kipan kisakalenteria, ja jos sattunut näkemään jotku kivat kisat niin ilmoittautunut sinne. Nyt kuitenkin olen saanut uuden innostuksen kilpailemiseen. Osaksi into tulee siitä, että nyt on uusi "kisahevonen" eli Viggo, joka on kokematon, niin pääsee hyvin näkemään sen kehitystä koulutuksessa. Ja taas Dreamer näyttää lähtevän kuntoutumaan hyvin, ja se liikkuu hienosti, niin sillä pääsisin mahdollisesti vihdoin kunnolla kisaamaan helppo a-luokkia, ja ehkä vihdoin päästä starttaamaan ensimmäinen vaativa b-luokka, joka on ollut unelmani jo monta vuotta. Ja tietenkin olisi huippua lähteä kisoihin kahden hevosen kanssa

Valmistelut
Ensimmäiset kisat olivat entisessä kotitallissamme Kilossa. Tällä kertaa mukaan lähti vain Viggo, Dreamer ei ihan ole vielä valmis radoille. Luokkana oli c-merkin kouluratsastusohjelma, joka on looginen ja mukava rata. Viggoa oltiin alkuviikolla liikutettu vähän huonosti, eikä silloin myöskään ollut varmaa päästäänkö osallistumaan kisoihin. Kun osallistuminen varmistui, niin perjantaina menin illalla treenaamaan rataa. Tullessani maneesiin sen ulkopuolella aurattiin lumia pois, josta kuului kova meteli sisälle. Olimme maneesissa yksin, ja Viggo oli todella jännittynyt. Kun aura lähti pois, ja ajattelin että nyt ehkä saan Viggon rentoutumaan, niin jotkut tulivat hakemaan maneesin toisesta päästä hevostraileria, joka taas aiheutti erikoista ääntä, joka hermostutti Viggon entisestään.

Minun oli pakko lähteä hakemaan tallista äänieristetty huppu Viggolle, ja samalla otin liinan, ja menin juoksuttamaan Viggoa kentälle hankeen. Hanki antoi hyvää vastusta, ja Viggon energiat väheni melko nopeasti. Siirryin maneesiin, jossa juoksutin vielä laukassa. Tämän jälkeen nousin selkään, ja oli heti rennompi poni. Tein sillä kunnolla töitä, jotta kaikki "pöllöenergiat" lähtisivät pois. Koska kävi hyvä tuuri ja olin yksin maneesissa, menin vielä lopuksi kouluradan 2 kertaa. Tästä tulikin vähän suunniteltua pidempi liikutus, mutta ainakin hevonen tuli hyväksi ratsastaa.

Seuraavana päivänä menin taas ratsastamaan, ja tällä kertaa oli Viggo ensimmäisestä askeleesta lähtien super hyvä ratsastaa! Edellisen päivän "ryöpytys" siis toimi. Tein nopeat alkuravit, ja sitten ratsastin radan taas kaksi kertaa, ja sen jälkeen lopetin ratsastuksen. Kun hevonen liikkui niin hyvin, en halunnut mennä sillä yhtään pidempään, jottei se väsyisi.

Kisapäivä
Viggo letitettynä
Sunnuntaina kilpailuaamuna oli pakkasta -12 astetta. Sulloin itseni täyteen kerroksittain toppavaatteita, koska minähän en aio palella. Tallilla Viggolle laitoin sen paksuimman sisäloimen ja sen päälle vielä paksun villaisen enkkuviltin. Poni oli nopeasti letitetty ja kamat kasassa autossa, heppa vain traikkuun ja matkaan.

Topatut tyypit valmiina matkaan
Alla pitkähihainen, paksu pörröfleece, paksu toppaliivi + toppatakki. Kahdet housut, toppahame + ihanat uudet lämpimät saappaat. Ja pipo tietysti. Näistä on lämmin pukeutuminen tehty. Kisoissa näkyi kauhean vähän vaatteita nuoremmilla tytöillä, teki pahaa katsoa. Näin vanhana sitä on viisastunut, että mieluummin näyttää toppapallolta, kuin palelee koko päivän. 
Olisko kuvat jo otettu että päästäis matkaan? t. Viggo
Kisapaikalla verryttely sujui maneesissa hyvin. Vähän alkuun Viggo tuijotti tuomarien tuoleja (aita ei haitannut, tuolit kyllä), mutta nopeasti se lopetti niiden tuijottamisen. Se oli ihan hyvän tuntuinen verkassa, vähän ehkä väsynyt, enkä saanut sitä niin energiseksi kuin olisin halunnut. Niinpä katsoin parhaaksi tehdä lyhyen rennon verkan, ihan vaan askellajit läpi, ettei se väsähtäisi liikaa. Verkan jälkeen jäimme maneesiin pienelle alueelle odottamaan vuoroamme, starttasimme kolmantena. Pelkäsin siinä, että Viggon energiat lähtisi lopullisesti kävellessä. Kun meitä edeltävä ratsukko meni radalle, otin taas ohjia käteen ja vähän herättelin ponia, jotta se tulisi takaisin "ratsastusmoodiin".

Kun edellinen ratsastaja lopetti suorituksensa, siirsin heti Viggon raviin ja siirryin radalle odottamaan vihellystä. Siirtyessämme radan sisäpuolelle tunsin heti, kun Viggosta tuli skarpimpi ja energisempi! Mietin mielessäni jes, nyt se heräsi, meillä on mahdollisuus! Rata sujui todella hyvin, Viggo eteni reippaasti ja oli hyvin avuilla. Pystyin hyvin keskittymään hienosäätöön ja siihen että oikeasti ratsastin kaikki kohdat, enkä vain kiirehtinyt pisteeltä pisteelle. Ekan laukannoston Viggo teki loistavasti, mikä sai minut zemppaamaan vielä enemmän. Viime vuonna suurta päänvaivaa tehneet laukat tuntuivat tällä kertaa radan parhaimmilta kohdilta. Lopputervehdyksen jälkeen oli niin tyytyväinen olo, että oltiin molemmat oikeasti tehty parhaamme.

Kuvakaappaukset radalta
Tyytyväisenä ulkona

Kaunis kuva Viggon valtavasta päästä

Poseeraus toiseltakin puolelta
Ja niin siinä kävi, että saimme 66,7% ja sijoituimme ensimmäiseksi koko luokassa! Uskomatonta! Viime vuonna aloitimme Viggon kanssa kisaamisen, ja tulimme jokaisessa kisassa viimeiseksi, ja prosentit aina vähän päälle 50, ja nyt tällaiset pisteet vuoden ekasta startista.. Voin kertoa, että olo on ihan mieletön. Viggo on ollut tosi haastava hevonen, ja aina välillä mietin, että osaanko sitä viedä eteenpäin, niin on todella hienoa näin nähdä että on se oikeasti kehittynyt paljon. Juuri ne laukat, jotka ei sujunut ollenkaan viime vuonna, niin niistä saimme tällä kertaa radan parhaat pisteet: Molemmat nostot olivat 7 ja laukkaympyröistä tuli myös 7 ja 6.5.

Itse olen aina pitänyt arvostelun lopun yleisvaikutelman kommentteja tärkeimpänä, niissä yleensä tehdään hyvä yhteenveto radasta ja kerrotaan mihin kannattaa kiinnittää huomiota. Olisi myös tärkeää, että tuomari kommentoisi myös jonkin positiivisen asian radasta (oli se sitten mennyt päin seinää tai ei) niin jää aina parempi fiilis jatkoa ajatellen. Nyt meidän loppukommentit olivat todella positiiviset ja tiedän nyt mihin tulee nyt ratsastaessa taas keskittyä.



Hieno Bucasin palkintoriimu! Tuli tarpeeseen, juuri olin katsonut että meidän Bucas-riimu on ihan kulahtanut, että pitäisi ostaa uusi
Näin tällä kertaa. Nyt ei enää viitsi Viggolla mennä Kiloon helpon c:n luokkiin, seuraavan kerran sinne varmaan sitten kun Viggo osaa he b:n asiat. Nyt koitetaan saada vielä c:ssä tasaisia hyviä suorituksia, ja sitten katsotaan, jos syksyllä voidaan siirtyä jo b:n luokkiin. Tämä tietenkin oli melko helppo rata, niin en usko että ne muut c:n radat tulee menemään yhtä hyvin kuin tämä. Mutta tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!

Loppuun pätkä meidän radasta. Seuraavaksi keskitytään suoraan menemiseen sekä pysähdyksiin.



perjantai 26. tammikuuta 2018

Komea, 7 v., sukkajalka ruuna

Kuvaaja Ritva Waris-Wörlin

Myytävänä komea, 7 v., sukkajalka ruuna
"Sk. 160 cm, 4 pitkää sukkaa, hyvät askellajit, reilu hyppääjä. Treenattu säännöllisesti. Hevosella on kisattu esteitä 100-110 cm (myös startannut pari kerta 120-luokkia). Hän on menestynyt hyvin Viron 4-6 v. hevosten kouluratsastuksessa (on ollut sijoittunut kaikissa kisoissa, missä on osallistunut). Taso vaativa B. Helppo ja kevyt ratsastaa. Terve, täysin ongelmaton hevonen - kiltti käsitellä kaikissa tilanteissa, kuljettaa, kengittää. Maastovarma yksin tai porukassa."

 Olin koulussa jollain atk-tunnilla ja tuttuun tapaani selaisin nettiä koulutehtävien sijaan. Katsoin hevosten myynti-ilmoituksia ja katseeni kiinnittyi yllä olevaan ilmoitukseen. Ihan kuin mua varta vasten tehty ilmoitus! Näin silmissäni upean kouluhevosen, joka kiinnittäisi kaikkien katseiden huomion. Saman tien laitoin äidilleni sähköpostilla kyseisen ilmoituksen, ja kysyin mitä mieltä hän on. Äiti käski kyselemään lisätietoja sekä lähettämään kuvia. Vähän alkuun mietin, että onko oikeen hyvä, että hevonen on Virosta, mutta tutuillani oli hyviä kokemuksia sieltä hevosen ostamisesta ja sain hyviä neuvoja mitä tulisi ottaa huomioon.

Juttelin paljon hevosen omistajan kanssa. Hevonen oli hänellä ollut 4 vuotiaasta asti. Dreamerillä oltiin kisattu sekä esteitä että koulua, mutta omistajan mielestä se oli selkeästi koulupainoitteinen, minkä takia hän oli sen myymässä (tähän väliin: Dreamer oli/on selkeästi teknisesti ja muutenkin taitavampi esteillä, koulussa on ollut paljon enemmän treenaamista). Koulukisatulokset Dreamerillä oli todella hyvät: Se oli osallistunut Viron nuorten hevosten mestaruuksiin, jossa se oli 4-vuotiaana 7. , 5- vuotiaana 2. ja 6-vuotiaana 2. 

Kokeilemassa Dreameriä Tallinnassa
Eipä kauaa tarvinnut jutella, sillä jo viikon päästä ensimmäisestä yhteydenotosta olimme isän kanssa matkalla Tallinaan koeratsastamaan Dreameriä. Valmentajani ei valitettavasti päässyt mukaan, mikä toi lisäjännitystä, sillä edellisen hevosen olimme koeratsastaneet yhdessä. Videoita hän oli nähnyt, ja ihastui Dreamerin tahtiin, joka kävi kuin kello. Sillä oli samoin todella upea käynti. Ainoastaan laukasta valmentaja ei oikein tykännyt, melkein vihjaisi ettei tuollaisella laukalla hevosta ostaisi. Mutta samalla totesi, että voihan olla ettei laukan ratsastamiseen olla vain keskitytty, että paranee treenaamalla.

Saavuimme tallilla isän kanssa, ja jännitys kohosi. Talli oli täynnä isoja hevosia, yhdestä karsinasta löytyi pieni Dreameri. En enää muista varustinko sen itse vai en, seuraavaksi siirryimme maneesiin, jossa olikin kunnon härdellit päällä. Hirveästi ihmisiä ratsastamassa, aika tempperamenttisilla hevosilla. Kyllä mietin, että miten tulen siellä pärjäämään ihan uuden hevosen selässä. Kun nousuin Dreamerin selkään ja istuin satulaan, en pysty kunnolla kuvaamaan sitä tunnetta minkä koin: Tiesin että tämä hevonen tulee meille. Sen selässä tuli heti niin turvallinen olo, että olisin sen ollut valmis ostamaan jo sen perusteella. Ratsastus sujui melko hyvin. Kun siirsin Dreamerin raviin, tuntui eka että lennän sieltä, koska sillä oli niin paljon lennokkaammat liikkeet mihin olin tottunut. Laukannosto oli suuri ongelma, en vain löytänyt oikeita nappuloita. Maneesissa samalla oli monia ratsukoita, joista yksi hyppi rataa, toinen hevonen hyppi pystyyn ja pukitteli, taisi joku juoksuttaakin riehuvaa hevosta: Ja Dreamer ei edes korvaansa heilauttanut. Siinä tuli nähtyä kuinka fiksu hevonen oli kyseessä.

Soitin valmentajalle ja sanoin että tämä hevonen tulee meille. Hän vastasi että selvä.


Virossa valmiina matkalle kohti Suomea
Seuraavan kerran matkustimme isän kanssa Tallinnaan, kun Dreamerillä oli ostotarkastus. Eläinlääkärinä oli yksi tunnettu ja kaikkien suosittelema eläinlääkäri, joka puhui myös suomea. Muuten ostotarkastus meni hyvin, mutta Dreamer reagoi taivutuskokeeseen. Jalat oltiin kuvattu eikä niissä näkynyt mitään. Eläinlääkäri uskoi reagoinnin johtuvan mahdollisesta tulehduksesta etujaloissa. Dreamerin tallilla oli tosi huono kenttä, niin eläinlääkäri sanoi että tulehdus on voinut tulla ihan siitäkin. Dreamer ei ontunut paljoa, mutta eläinlääkäri ei suositellut sen ostoa tällä tuloksella. Dreamerille tehtiin kuitenkin hoitosuunnitelma ja sovin omistajan kanssa, että mikäli Dreamer saadaan kuntoon, niin kyllä se meille tulee.

Aikaa meni, ja oli Dreamerin uuden ostotarkastuksen aika. Olimme tällöin itse ulkomailla, mutta luotimme niin eläinlääkäriin että omistajaan, että he hoitivat uuden tarkastuksen. Jännitin koko päivän milloin omistaja laittaa viestiä. Viimein kännykkä piippasi ja kädet täristen avasin viestin: PUHTAAT PAPERIT! Dreamer ei ontunut enää ollenkaan ja kaikin puolin oli asiat kunnossa. Voi sitä onnen tunnetta!


Dreamer juuri Suomeen saapuneena.
Niinpä 15. tammikuuta 2012 lähdimme taas isän kanssa kahdestaan Viroon, ja tällä kertaa auton perässä oli traileri mukana. Haku sujui mallikkaasti ja niin myös lauttamatka. Dreamer söi vaan tyytyväisenä heinää traikussa. Seuraavaksi olimmekin jo Espoossa ja tallissa oli tyytyväisenä uusi hevonen. Ja vieressä tuijottamassa onnellinen omistaja. Siinä oli nyt lyhyt versio siitä, kuinka Dreamer tuli minulle. Meidän yhteinen matka onkin sen jälkeen ollut ylä- ja alamäkeä, mutta edelleen olen super onnellinen tästä upeasta hevosesta ja ystävästäni. Juuri tässä kuussa meille tuli 6 vuotta yhteistä elämää täyteen, toivotaan että on pitkä matka vielä edessä.


Jännä juoma-automaatti
Ensimmäinen päivä ulkona.
Ensimmäinen ratsastuspäivä Suomessa.
Minun Unelma :)

maanantai 22. tammikuuta 2018

Uusien treenivinkkien kanssa eteenpäin


Olen taas ollut todella onnellinen siitä, että pääsen viikottain todella hyvien valmentajien tunneille. Meillä on kaksi aivan huippua ratsastusvalmentajaa, joista toinen kouluratsastaja ja toinen esteratsastaja, joihin molempiin olen ollut tosi tyytyväinen. Näiden lisäksi hevoset käyvät noin joka toinen viikko ohjasajossa ammattilaisen ohjastuksessa. Näiden kaikkien avulla sekä minä itse, että hevoset pääsevät kehittymään hurjasti. Tuntuu, että nyt on hyvä tasapaino kaiken kanssa.

Viggo on taas viime aikoina ollut vähän haastavampi ratsastaa. Äidillä se heittäytyy "tuntiponiksi", oikoo kulmat ja lyhyetsivut, ei mene suoraan pitkälläsivulla tai käänny mihin pyydetään, kaikkea tuollaista typerää. Minun kanssa se on ratsastuksen alussa purrut enemmän kuolainta ja vähän koittanut juosta omia menojaan. Kuitenkin alun jälkeen olen sen saanut kivaksi avuille. Nyt viime viikolla sekä estevalmentaja, että ohjasajovalmentaja antoivat kotiläksyksi tehdä paljon siirtymisiä. Toistoja, toistoja ja toistoja. Siirtymisillä saadaan Viggon huomiota kiinnittymään ratsastajaan, samalla herkemmin kuuntelemaan ratsastajan apuja, ja kantamaan itsensä paremmin takaosan päällä. Ravi-käyntisiirtymisissä Viggo on nyt käyntiin siirtyessä alkanut vetämään päätä ja puree kuolainta vasten. Tässä täytyy nyt yrittää käyttää enemmän istuntaa, sekä irrottavia puolipidätteitä ettei lähde mukaan vetokilpailuun, pohje mukana tukemassa totta kai. Nyt täytyy keskittyä tähän.

Lauantaina valmiina työskentelyyn
Niin lempeä katse
Dreamerille olen nyt pitänyt pari viikkoa vähän kevyempää liikutusta, se on nyt tehnyt sen verran paljon hommia, niin halusin, että se pääsee kunnolla palautumaan. Se on muuten liikkunut todella hyvin, mutta laukannostot ovat tuottaneet kaikille vaikeuksia. Juttelin asiasta eläinlääkärin kanssa, joka totesi että voi olla että leikattuun jalkaan "nippaa" joku siinä nostossa, tai ihan muuten vaan on vähän hankalempi nyt nostaa laukka kun toinen takajalka heikompi. Kuitenkin D on liikkunut tätä lukuunottamatta super hyvin, joten ei pitäisi olla syytä huoleen. *kopkopkop*

Nyt lauantaina uskaltauduin ekan kerran meidän kouluvalmentajan tunnille. Emme ole olleet loukkaantumisen jälkeen hänen tunnillaan, joten edellisestä kerrasta oli kulunut melkein vuosi. Valmentaja on todella tarkka hevosen liikkeestä, ja sanoo todella "pienestä" jos tuntuu ettei hevonen liiku ihan ok. Tämän takia olin pyytänyt, että valmentaja itse käy ensin Dreamerin selässä, jotta kuulen hänen mielipiteensä liikkumiseen. D tosiaan on omasta mielestäni liikkunut hienosti, mutta ammattilainen kuitenkin osaa tarkemmin sen katsoa, vielä kun ei ollut pitkään aikaan ollut Dn selässä, niin vielä helpommin huomaa mahdolliset "viat". Täytyy sanoa, että kyllä jännitti mennä lauantaina maneesiin "kuulemaan tuomio".

Päivän väri oli ruskea

Niinpä valkku kävi Dreamerin selässä, ja oli täysin hämmästynyt: Voiko tämä oikeasti liikkua näin hyvin?? Dreamer oli ensimmäisestä askeleesta lähtien eteenpäinpyrkivä, rento, suora, ei yhtään jäykkä ja liikkui täysin puhtaasti! JES!! Ainoa ongelma oli jälleen kerran ne laukannostot. Ohjeeksi sain nyt ratsastaessa välillä nostaa Dtä pois peräänannosta ylös, jotta etupää saataisiin kevenemään ja ottaisi enemmän takaosaa alle. Ennen laukannostoa hieman koota ravia ja samalla kohottaa sitä etupäätä, ja siitä laukannosto. Tällöin sille on helpompi tehdä nosto, kun ei ole etuosan kanssa raskaana alhaalla. Samalla takajalat joutuvat ponnistamaan vähän enemmän, joka taas vahvistaa niitä lisää. Valkun ratsastuksen jälkeen menin hetkeksi itse selkään, ja harjoiteltiin näitä juttuja. Ja kyllähän ne toimi! Mahtavaa. Nyt tiedän paremmin miten tästä jatkaa ratsastusta.

Näkymä Dreamerin selästä käsin.
N. viikko sitten otettu kuva, jäänyt postaamatta.
Estevarustukset vaihtelun vuoksi.
Dreamer eilen menossa ohjasajoon
Eilen otin Viggosta muutaman taiteellisemman kuvan
Herkkää